Monenlaisissa vesistöissä kulkeva vesipäästäinen on Suomen ainoa myrkyllinen nisäkäs.
Vesipäästäisen (Neomus fodiens) tieteellinen nimi Neomus muodostuu kreikan kielen sanoista neo (minä uin) ja mus (hiiri). Tämä veden pinnalla kuin korkkina kelluva, nopea uimari ja taitava sukeltaja viihtyy kaikenlaisissa vesissä, järvissä, joissa ja pikku puroissa. Eläin liikkuu myös maalla ja kaivaa maanalaisia käytäviä rantatörmään, ja sen tieteellinen lajinimi fodiens tarkoittaakin kaivavaa.
Vaikka vesipäästäinen on pieni nisäkäs, on se suurin maamme kuudesta päästäislajista. Kuonosta häntään mitattuna voi pituutta kertyä liki 20 senttimetriä. Kuten muutkin päästäiset, on vesipäästäinen vikkelä liikkeissään. Se saalistaa ravinnokseen lieroja, hyönteisiä, sammakoita ja jopa kalanpoikasia, mutta syö myös vesikasveja.
Vesipäästäinen on Suomen ainoa myrkyllinen nisäkäs. Myrkky on peräisin syljestä, jota erittyy eläimen alaleuassa sijaitsevista sylkirauhasista suuhun. Kun vesipäästäinen puree saaliseläintä, myrkky kulkeutuu sen koverista etuhampaista haavaan. Neurotoksiineja sisältävä myrkky ei tapa saaliseläintä välittömästi, vaan lamaannuttaa sen. Näppärä saalistuskikka mahdollistaa elintärkeän tuoreruokavaraston vipeltäjälle, jolla on nopea aineenvaihdunta ja suuri ravinnontarve.
Vesipäästäinen käyttää ultraääntä
Vesipäästäinen on melko paikkauskollinen ja viihtyy itsekseen. Myrkyllisyyden lisäksi sillä on muitakin erikoisia ominaisuuksia. Kun kaksi vesipäästäistä kohtaa, aggressiivisia reviirikiistoja ei ratkaista suinkaan puremalla vaan sirittämällä kilpakumppani kumoon ultraäänellä.
Vesipäästäinen on myös ritualisti eli tekee asioista ulkomuistista. Jos sen kulkureitille asettaa esteen, hyppää eläin esteen yli. Jos esteen poistaa, hyppää vesipäästäinen silti samassa kohtaa kulkiessaan.
Vesipäästäinen on rauhoitettu eläin. Sitä tavataan koko Suomessa, mutta nopealiikkeistä eläintä voi olla vaikea nähdä, sillä se on aktiivisimmillaan hämärän aikaan.
Näin tunnistat vesipäästäisen
- Selästä musta ja vatsasta valkea/vaaleanharmaa. Väriraja tumman ja vaalean karvoituksen välillä selkeä.
- Pää on noin 2 cm:’, pitkä suippo kuono (leveämpi kuin muilla päästäisillä), pienet silmät, lyhyet pyöreät korvat pään sivuilla.
- Pää ja ruumis 6–9,5 cm, häntä 4,5–8,5 cm, paino 8–23 g. Ruumiinpaino pienenee talvella.
- Häntä ja takajalat ovat sukasreunaiset, mikä kertoo sopeutumisesta vesielämään.
- Käpälissä viisi kynnellistä varvasta ja kuusi anturaa. Pieniä jälkiä hyvin vaikea havaita kesäaikaan. Kaivaa halkaisijaltaan 2 cm:n käytäviä purojen, jokien ja järvien rantapenkkoihin ja tekee pieniä polkuja rantakasvillisuuteen.
- Jätökset: lieriömäinen papana, märkänä musta, kuivana harmaanruskea, 5–10 mm pitkä, sisältää saaliin kitiiniosia.
Lähteet:
Laji.fi. Vesipäästäinen – Neomys fodiens. laji.fi
Luontoportti. Vesipäästäinen. luontoportti.com
Mehtola, Johanna. Johan myrkyn lykkäsi. (Henry Pihlström/Helsingin yliopisto). Suomen luonto 3/2025.
Yle Areena. Juha Laaksonen luontoretki. Myrkyllinen nisäkäs – vesipäästäisen vapautus: https://areena.yle.fi/1-4610764
