Koskijärven Villitilaa pyörittävä Mimmu Nikkari luo monipuolisia artesaaniruokia villiyrteistä.
Heinäveden metsien keskellä, vanhalla pienellä perintötilalla kasvaa erityisiä luonnonkasveja. Toiselle ne ovat mitättömiä rikkaruohoja, mutta Mimmu Nikkarille ne ovat aarteita. Ne ovat villiyrttejä, jotka ovat tuoneet Mimmulle uuden elämäntavan ja työn.
”Tämä lähti pienestä liikkeelle. Aloin kerätä villiyrttejä omaan käyttöön, ja tutut alkoivat kysellä, voisiko näitä ostaa jostain.”
Syntyi yritys, Koskijärven Villitila, joka on vuosien varrella laajentunut muutamasta villiyrttituotteesta monipuoliseksi artesaaniruoan aarreaitaksi. Mimmun käsissä syntyy erilaisia teesekoituksia, sokereita, mausteseoksia sekä räätälöityjä erikoistuotteita. Mimmu kerää ja hyödyntää tuotteissaan jopa yli 40 erilaista kasvia ja sientä.
Villiyrtit ovat monipuolinen raaka-aine, yrittäjä vinkkaa. Mimmu käyttää yrttejä jokaisella aterialla aamupalasta iltapalaan.
”Niitä voi käyttää lähes kaikessa ruoanlaitossa. Riista-aika on oikeaa kulta-aikaa.”
Villiyrteillä voi myös korvata kaupan tuotteita. ”Esimerkiksi ostopersiljan olen korvannut vuohenputkella.”
Intoa työhön tarvitaan
Koulutukseltaan Mimmu on mainosgraafikko. ”Villiyrttien keruu ja puuhastelu lomittuu hyvin graafikon päätoimeen. Pakko kuitenkin sanoa suoraan: artesaanituotteiden teko on käsityövaltaista. Tähän pitää olla myös intohimo.”
Koskijärven Villitilan tuotteet myydään artesaaniruokana, ja se lisää vaatimuksia tuotteita kohtaan. Artesaaniruoka on käsityönä tehty elintarvike, jossa pääraaka-aine on kotimainen. Tuotteiden on täytettävä tietyt laatu- ja valmistusohjeet.
Ja tuotteet todella vaativat työtä, Mimmu toistaa. Esimerkiksi Artesaaniruoan SM-kilpailuissa pärjännyt Koskijärven Villitilan Pettuinen metsämysli vaatii monen monta työvaihetta: Ensin etsitään ja kaadetaan sopiva mänty ja kuoritaan se. Pettu irrotetaan käsin, paahdetaan ja jauhetaan. Sitten Mimmu valmistaa myslin ja kuusenkerkkäjauheen, johon pettu sekoitetaan.
Työvaiheista huolimatta villiyrttien käyttö on Mimmulle sekä ekologinen että henkilökohtainen valinta. ”Tämä on parempaa kuin teollinen, prosessoitu ruoka. Itselleni villiyrttien käyttö on terveyskysymys.”
Yli puolen vuoden keruuaika
Työ villiyrttien parissa jakautuu keruuaikaan ja tuotteiden valmistukseen ja tuotteistamiseen. Keruuaika Heinävedellä on touko-marraskuussa. ”Keväällä tulevat nokkoset, siankärsämöt ja vuohenputket, alkukesällä koivunsilmut ja maitohorsman versot. Keskikesällä on pettuaika, ja loppuvuodesta vielä suppilovahverot”, hän luettelee.
Aloittelijaa Mimmu opastaa aloittamaan yhdestä villiyrtistä. Viisi helppoa ovat nokkonen, siankärsämö, vuohenputki, voikukka ja maitohorsma. Jotta yrttejä voi käyttää kaikessa ruoanlaitossa, kannattaa niitä opetella kesyttämään esimerkiksi oliiviöljyn ja viinietikan avulla.
”Villiyrtit sopivat lähes kaikille ja kaikkien kukkarolle. Tämä on taloudellista ruokaa, jota kuka vain voi kerätä.”
Juttu on julkaistu Koti ja maaseutu -lehden numerossa 1/2026.
