Kuikka elää vedessä lähes koko elämänsä. ”Suurten aaltojen samurai” on pariuskollinen lintu, mutta suurperheestä se ei perusta.
Leppeänä kesäiltana on ihanaa istahtaa mökin tai rantasaunan terassille ja jäädä tuijottelemaan tyynelle järvelle. Jos vielä jostain kaukaa kuuluu kuikan reviirihuuto kuuik-kukuuik-kukuuik, idylli on täydellinen.
Kuikka onkin monille suomalaisille rakas siivekäs. Tämän todisti esimerkiksi BirdLife Suomen vuonna 2010 järjestämä äänestys suosituimmasta mökkilinnusta. Kuikka voitti äänestyksen ylivoimaisesti. Toiseksi tullut laulujoutsen sai äänistä vain kuusi prosenttia.
Myyttien mestarisukeltaja
Pohjoissavolaiset ovat omineet kuikan maakuntalinnukseen, mutta lintu kyllä pesii kaikkialla Suomessa. Elinympäristönä se suosii suuria, niukkaravinteisia ja runsassaarisia järviä.
Linnun omin elementti onkin vesi. Se on mestariuimari ja -sukeltaja, joka voi pysytellä veden alla jopa viisi minuuttia ja sukeltaa yhteen menoon yli puoli kilometriä.
Maalla kuikka sen sijaan ei loista. Sen jalat sijaitsevat kömpelösti peräpäässä ja siksi useimmat kuikkayksilöt eivät oikeastaan kävele, vaan käytännössä raahautuvat eteenpäin.
Kansantarinoiden mukaan kuikan jalat jäivät kehon takaosaan linnun luomishetkellä sattuneen sählingin vuoksi. Paltamossa esimerkiksi kerrottiin, että Luoja oli kuikkaa valmistaessa kehuskellut, miten hienot jalat linnulle tulee. Tästä kuikka oli innostunut vähän liikaa ja sännännyt saman tien lentoon. Luoja oli joutunut heittämään jalat linnun jälkeen, eivätkä ne enää osuneet paikoilleen.
Pitkä parisuhde on paras
Kuikat ovat sangen uskollista sakkia, niin puolisoiden kuin pesäpaikkojen suhteen. Parisuhde kestää koko eliniän, mikä saattaa tarkoittaa paria-kolmeakymmentä vuotta. Pariskunta viihtyy vuodesta toiseen samalla reviirillä ja myös pesä voidaan perustaa tutuille sijoille, ainakin jos paikalle ei ilmaannu häiriötekijöitä, kuten mökkiasutusta.
Naaras pyöräyttää rantaviivaan, kasvien suojaan kyhättyyn vaatimattomaan pesään yleensä kaksi munaa. Usein munia on vain yksi, harvoin kolme. Suurperheet eivät ole kuikan juttu.
Kuikkaperheen kotityöt jaetaan aika tasa-arvoisesti. Vaikka naaraslintu hoitaa pääasiassa hautomisen, poikasten ruokkimiseen osallistuvat molemmat emot.
Kuikkien perhe-elämä on aluksi tiivistä, mutta alkusyksystä suhteet höltyvät. Pienokaiset alkavat vähitellen kalastaa omin avuin, vaikka toisinaan vielä kerjäävätkin emoilta ruokahuoltoa. Lopullisesti perhe hajoaa syys-lokakuussa, jolloin alkaa valmistautuminen pitkään etelänmatkaan.
Rantanaapurina upea alkulintu
Japaniksi kuikan nimi tarkoittaa ”suurten aaltojen samuraita”. Meillä kuikasta ei ole aina ajateltu yhtä ylväästi. Kalarosvona pidetystä linnusta ja sen serkuslajista kaakkurista maksettiin vuosina 1892–1905 jopa tapporahaa. Sittemmin näkemys lientyi ja kuikka rauhoitettiin vuonna 1962.
Vuosikymmenten kuluessa kuikkakanta on runsastunut. Arvioiden mukaan kuikkia pesii Suomessa noin 10 000 paria.
Ei ole harvinaista, että kuikka tottuu ihmiseen ja sietää mökkeilijää naapurinaan. Ihmisen on silti syytä suojella kuikkaa: varoa, väistää ja kunnioittaa. Vaikka ihan siitä syystä, että upea alkulintu on elellyt maapallolla huomattavasti pitempään kuin Homo Sapiens.
Lisätietoja:
Pekka Lehtonen & Martti Perämäki: Lähikuvassa kuikka. Gaudeamus 2019.
Mauri Leivo: Kuikka – Alkulintu. Docendo 2012.
Juttu on julkaistu Koti ja maaseutu -lehden numerossa 3/2026.
