Suomessa esiintyy yli 30 upeaa orkidea- eli kämmekkälajia. Monia lajeja uhkaa metsähakkuut. Kämmekät kaipaisivat lisää luonnonlaidunnusta.
Suomen luonnossa esiintyy nykyään 35 eri orkidealajia eli suomalaisittain kämmekkää. Ryhmä on aivan omanlaisensa: Kämmeköiden voidaan ajatella loisivan sieniä, ja ne pystyvät miimikoimaan eli matkimaan hyönteisten ulkonäköä. Maailmalla kämmekkälajeja arvioidaan olevan jopa 35 000.
Osa suomalaisista kämmeköistä on varsin yleisiä. Helposti tunnistettava korpimaariankämmekkä on tuttu näky teiden varsilla. Myös lehtoneidonvaippa on yleistynyt aina Keski-Suomea myöten.
Erittäin harvinaisia lajeja kuitenkin löytyy. Pikkulehdokki on tuntureiden laji, joka on havaittu Suomessa Kilpisjärvellä vain kaksi kertaa. ”Viimeisin havainto tehtiin vuonna 2011”, kertoo Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Kasvimuseon yli-intendentti Henry Väre. ”On vaikea sanoa, onko laji hävinnyt vai ei. Kämmekkä voi elää pitkään maanalaista elämää.”
Toinen harvinaisuutemme on kiiltovalkku. Sitä on Ahvenanmaalla vain yksi tai kaksi populaatiota. On sattumasta kiinni, tuleeko laji selviämään.
Valitettavan usein sattuman lisäksi myös ihmisen toimet uhkaavat kämmeköitä. ”Mesikämmekän viimeinen esiintymä katosi Suomesta 1970-luvulla, kun Eckerössä tietä oikaistiin nelisen metriä.”
Hakkuut iso uhka
Suurin uhka Suomen kämmekkälajeille on tehometsänhoito ja siihen liittyvä maanmuokkaus. Moni laji viihtyy vanhassa metsässä. Hakkuut uhkaavat esimerkiksi tikankonttia, punavalkkua ja neidonkenkää. Myös vaatimaton ja soma yövilkka on ottanut hakkuista siipeensä. ”Se on taantuva laji metsähakkuiden vuoksi”, Väre kuvailee.
Myös ilmastonmuutos uhkaa lajeja. ”Tuntureiden kämmekät ovat suurimmassa vaarassa, koska niillä ei ole paikkaa, jonne siirtyä muuttuvaa ilmastoa pakoon.”
Kämmekät viihtyisivät hyvin perinteisessä laidunnetussa maatalousympäristössä. ”Laidunnus olisi kämmeköiden kannalta hyvin positiivinen toimenpide.”
Lampaiden ja lihakarjan luonnonlaidunnus pitäisivät niittyjä avonaisina, jolloin kämmekät saisivat elintilaa. Laidunnuksen vähenemisestä ovat kärsineet esimerkiksi kirkinruoho, pussikämmekkä, seljakämmekkä, miekkavalkku ja soikkokämmekkä.
Ei kasvia ilman sientä
Kaikki kämmekät meillä ja maailmalla elävät yhdessä sienijuuren kanssa. ”Kämmeköiden siemenillä ei ole lainkaan vararavintoa. Kun siemen leviää maastoon, mitään ei tapahdu ennen kuin se löytää juuri sopivan sienen, joka antaa sille energiaa. Voi mennä vuosia että siemenestä kasvaa kasvi.”
Kämmekät ottavat hyödyn sienijuuresta, mutta vielä ei tiedetä, hyötyykö sienijuuri kämmekästä.
Sienien lisäksi kasvit hyödyntävät myös pölyttäjiä. Osa kämmeköistä huijaa hyönteisiä matkimalla niiden lajikumppania. Esimerkiksi kimalaisorho houkuttelee kumppania etsivän kaskaspistiäisen luokseen. Kumppanin sijaan pistiäinen saakin matkaansa siitepölymöykyn.
Älä kerää kotipuutarhaan
Kauniit ja pitkään kukkivat orkideat ovat monen kasviharrastajan intohimo. Luonnosta kämmeköitä voi etsiä etenkin rantaniityiltä ja kalkkipitoisilta alueilta. Onnekas saa kuitenkin olla, koska kämmekät eivät useinkaan esiinny isoina ryhminä.
Vaikka kukat ovatkin kauniita, luonnosta kämmeköitä ei tule kerätä. Rauhoitettuja lajeja ei saa siirtää lainkaan, eikä muitakaan lajeja saa kerätä ilman lupaa toisten mailta.
Puutarhurin ei kannata siirtää edes yleisiä lajeja omaan pihaansa. Menestyäkseen olosuhteiden olisi oltava oikeat ja kasville tulisi olla juuri sopiva sienijuuri.
”Onnistumisen todennäköisyys kasvin selviämiseen on todella pieni.”
