Kaikkialla Suomessa menestyvä tatarkasvi raparperi on alkukesän herkku. Se tuottaa satoa pitkin kesää ja sitä voi säilöä monin eri tavoin.
Keväällä aurinkoisilla paikoilla, maan juuri ja juuri lämmettyä, työntyvät raparperin (Rheum rhabarbarum) paksut, punaiset silmut maasta. Raparperi eli tarharaparperi on puutarhassa kesän ensimmäisiä satoa antavia kasveja, ja sen satokausi jatkuu koko kesän ajan. Parhaimmillaan se on alkukesästä, kun lehtiruodit ovat nuoria ja mehukkaita. Maukasta satoa voi kuitenkin kerätä syksyyn saakka.
Raparperia on helppo kasvattaa. Se ei ole kasvuolosuhteidensa puolesta kovin vaativa ja menestyy pohjoisessakin Suomessa. Raparperi on monikäyttöinen ja koristekasvinakin näyttävä. Suuret vihreät lehdet, punertavat lehtiruodit ja korkeat, kermanvalkoiset, röyhelöiset kukinnot koristavat kasvupenkkiä pitkin kesää. Raparperi voi kasvaa metrin korkuiseksi ja lehdetkin voivat olla yhtä leveät.
Raparperista käytetään vain happamankirpeät lehtiruodit, joita kutsutaan myös varsiksi. Ne sisältävät lehtiä paljon vähemmän oksaalihappoa. Oksaalihappopitoisuutensa vuoksi raparperia ei suositella alle yksivuotiaille lapsille eikä kihtipotilaille tai niveltulehdusta poteville.
Kannattaa muistaa, että raparperin lehdet ovat myrkyllisiä, eivätkä ne sovi ihmisten tai eläinten ravinnoksi. Lehdissä on haitallisen runsaasti antrakinoniyhdisteitä, oksaalihappoa ja varsinkin oksalaattikristalleja, jotka voivat olla myrkyllisiä. Suurina määrinä oksaalihappo voi aiheuttaa vakavia myrkytysoireita, kuten vatsakipua, pahoinvointia, oksentelua ja munuaisvaurioita. Käytä näyttäviä lehtiä ainoastaan koristeina, esimerkiksi katelautasena tai tarjoilualustana niin, ettei tarjottava ole suoraan kosketuksissa lehteen.
Vanha rohdoskasvi
Alun perin raparperi oli rohdoskasvi. Se oli tunnettu erityisesti Aasiassa, mutta myös Euroopassa. Varsinkin juurta hyödynnettiin erilaisiin vaivoihin. Raparperin juurilla on voimakas laksatiivinen vaikutus, joten sillä hoidettiin ummetusta. Lisäksi juurella paranneltiin erilaisia vatsa- ja suolistovaivoja sekä lisättiin ruokahalua ja hoidettiin tulehduksia.
Raparperi saapui Suomeen syötävänä kasviksena vasta1800-luvun loppupuolella. Ensin sitä istutettiin herrasväen puutarhoihin, joista se hiljalleen yleistyi kaiken kansan tietoisuuteen ja puutarhoihin ympäri Suomen. Nykyään Suomessa kasvaa kymmeniä raparperilajikkeita. Vuonna 2015 Luonnonvarakeskus (Luke) etsintäkuulutti vanhoja, 1940-luvulla ja sitä ennen istutettuja suomalaisia raparperilajeja. Vastauksia tuli peräti 750. Niillä Luke kasvattaa kansallisen geenivaraohjelman raparperikokoelmaa.
Suomessa hallitseva raparperilajike on vihreäruotinen, melko hapokas Victoria. Kuluttajat ovat kuitenkin entistä kiinnostuneempia vähemmän oksaalihappoa sisältävistä puna- tai valkoruotisista lajikkeista. Satoa ne tosin tuottavat vähemmän kuin vihreät raparperit. Esimerkiksi ’Canada Red’ on punaruotinen lajike ja ’Emblitz’ sisältää vain vähän oksaalihappoa. Lehtiruotien punainen väri johtuu antosyaanista, jota voi olla vain pintakerroksessa tai kauttaaltaan ruodissa.
Raparperi maistuu happamalta. Maku tulee kasvin sisältämästä omenahaposta. Lisäksi lehtiruodit sisältävät oksaali-, sitruuna- ja etikkahappoja.
Raparperi on hyvä kaliumin lähde ja sisältää myös kalsiumia. Tosin lehtiruodin sisältämä runsas oksaalihappo sitoo elimistössä itseensä kalsiumia, joten raparperiaterialla on hyvä nauttia myös jotain kalsiuminlähdettä, kuten maitotuotetta. Raparperin seuraan suositellaankin maitoa ja piirakan kanssa vaniljakastiketta tai -jäätelöä. Kuumentaminen vähentää raparperin oksaalihappopitoisuutta.
Monenlaista herkkua
- Raparperia kannattaa poimia tuoreeltaan suoraan käyttöön. Säilytä tuoreet lehtiruodit rei’itetyssä muovipussissa jääkaapissa, mieluiten alle + 5 asteessa. Käytä muutaman päivän sisällä.
- Alkukesän raparperia ei tarvitse kuoria, kun kuori on ohutta ja pehmeää. Pese lehtiruoti hyvin ennen käyttöä. Myöhemmin kesällä varret voi halutessaan kuoria, jos kuori on muuttunut paksuksi ja sitkeäksi.
- Raparperi sopii myös säilöntään. Mehukkaita alkukesän varsia kannattaa paloitella sellaisenaan pakkaseen talven varalle.
- Leivo raparperista piirakkaa tai keitä kiisseliä, hilloa, sosetta tai mehua.Raparperi käy kaveriksi myös vähemmän hapokkaalle raaka-aineelle. Kokeile esimerkiksi raparperi-mansikkahilloa tai raparperi-kesäkurpitsatahnaa sitruunatahnan tapaan.
- Raparperi sopii myös suolaisiin ruokiin tai lisukkeisiin. Pikkelöi raparperia tai keitä chutneyksi liha- tai kalaruokien tai juustojen seuraan.
Erilaisia raparperiohjeita löytyy muun muassa Maa- ja kotitalousnaisten Ruokaneuvoista www.maajakotitalousnaiset.fi.
