Nyt lakki päästä ja hoviniiaukset kuntoon! Pihamme laidalla asustaa nimittäin kuninkaallisia. Nämä kuninkaalliset eivät tosin koreile hienoilla vaatteilla tai kruununjalokivillä, mutta alamaisia heillä riittää. Taisitte jo arvata, että nyt kirjailija-luomuviljelijä-kirjastonhoitaja on hurahtanut mehiläistenhoitoonkin. Näin on. Yli vuoden olen jo onnistunut pitämään pesäni kuningattarineen kaikkineen hengissä, ja olenpa jo saanut maistaa oman pesän hunajaakin.
Pesien saapumista edelsi kurssitus mehiläisten ihmeelliseen maailmaan. Ja kun kirjoitan ihmeelliseen, todella tarkoitan sitä. Mehiläispesä näyttää toimivan täysin omalakisesti. Lentokyvyttömästä kaksijalkaisesta jättiläisestä, eli mehiläistenhoitajasta, huolimatta ne saattavat esimerkiksi lähteä pesästä parveilemaan, jos niitä huvittaa. Sekään ei tapahdu tuosta vaan. Ensin täytyy tukeva kuningatar laihduttaa lentokuntoon. Silloin tuota raukkaa valtiatarta juoksutetaan surutta ympäri pesää. Mutta kuka sen tarkalleen ottaen päättää, että nyt tytöt painetaan kaasua ja lähdetään litomaan vanhasta pesästä? Mehiläispesässä päätöksenteko ei näytäkään olevan kuningattaren yksinoikeus, vaan paljon, paljon monimutkaisempi asia.
”Mitä enemmän opin mehiläisten elämästä, sitä enemmän kunnioitan ja ihailen niitä.”
Mitä enemmän opin mehiläisten elämästä, sitä enemmän kunnioitan ja ihailen niitä. Ne selviävät hengissä pitkistä pakkastalvista, pölyttävät kukkia, tuottavat monia aineita kuten hunajaa, mehiläisvahaa, pergaa eli mehiläisleipää ja propolista eli kittivahaa, joka on voimakkaan antibioottinen aine. Kaiken kaikkiaan mehiläiset ovat ahkeria ja monipuolisia kumppaneita ihmisille, ja ihminen puolestaan on laajentanut tarhamehiläisen asuinsijoja moneen maailmankolkkaan.
hiläistarhaus Suomessa on alkanut vasta 1700-luvun loppupuolella, kun professori Pietari Kalm toi mehiläispesiä Ruotsista Turun yliopiston puutarhaan. Maailmalla mehiläisiä on kuitenkin tarhattu paljon kauemmin, antiikin Kreikassa ja Egyptissä faaraoiden aikaankin jo. Mehiläiset ovat muinoin olleet niin tärkeitä perheenjäseniä, että esimerkiksi Länsi-Euroopassa on mehiläispesille käyty kertomassa kaikki perheen tärkeät uutiset. Jos perheenjäsen kuoli, mehiläispesät koristeltiin mustilla surunauhoilla. Näitä perinteitä kunnioitetaan jossain vielä nykyäänkin, esimerkiksi Buckinghamin palatsin mehiläispesät saivat surunauhat vuonna 2022 kuningatar Elisabetin kuoltua.
Pesillä käydessäni minäkin juttelen mehiläisille ja yritän tietysti toimia mahdollisimman varovaisesti ja rauhallisesti. Puheenaiheet valikoin toki tarkkaan, maailmanpolitiikan uutisia en viitsi kertoa ollenkaan, eikä Suomenkaan uutisissa usein ole kovin paljon kertomisen arvoista. Sen sijaan juttelen hyvin tärkeistä asioista, kuten omenapuiden kukinnasta ja kimalaisten esimerkillisen ahkerasta työnteosta herukoiden pölyttäjinä. Eivät ne tosin taida kaksijalkaista jättiläistä kovin tarkkaan kuunnella, oman parven ja etenkin kuningattaren uutiset ovat aina tärkeimmät.
Kolumni on julkaistu Koti ja maaseutu -lehdessä 6/2025.
Vastaa myös lehden lukijatutkimukseen ja voita upeita palkintoja.
