Muhniemen lahtivaja Kouvolassa on 70 määkivän tila ja pieni tilateurastamo, jonne voi tuoda teurastettavaksi vaikka yhden lampaan.
On kylmän kaunis talvipäivä Muhniemen kylässä Anjalassa. Lahtivajan emäntä Kaarin Knuuttila avaa lampolan oven ja lauma kipittää lumiselle pellolle.
Lampaiden hoito on enimmäkseen Kaarinin tyttären, elintarviketeknikko Maija Knuuttilan harteilla. Yliopistossa fysiikkaa opiskeleva veli Jussi Knuuttila on paljon mukana. Nyt sisarukset kerivät yhdessä lampaita. Niiden hyvinvoinnille on tärkeää keriä ne vähintään kerran vuodessa. Villat myydään Pirtin kehräämölle Mikkeliin. Ihan helpolla ei Inflaatio suostu kerintäpukille. ”Annamme lampaille nimet. Viime vuonna ne alkoivat i-kirjaimella ja meillä on esimerkiksi Ilmatar, Inflaatio ja Indiko”, kertoo Maija.
Kaarin kertoo lampaiden syövän nyt korsirehua ja karitsoille annetaan vitaminoitua täysrehua. ”Proteiinipitoisen kuivamuonan voisi itsekin sekoittaa. Vettä, suolaa ja nuolukivi on jatkuvasti tarjolla. Meillä on 70 lammasta ja vuodessa syntyy runsaat sata karitsaa. Karitsat teurastetaan alle vuoden ikäisinä, muut noin kolmivuotiaina tai vanhempina”, Kaarin kertoo.
Pässit laitetaan ensi viikolla hommiin, sillä Muhniemellä ei käytetä keinosiemennystä. Pässejä on kahdeksan, ja niistä muodostetaan uuhien kanssa ryhmiä. ”Kolmen kuukauden päästä astutuksesta voi nähdä merkkejä tiineydestä. Noin viiden kuukauden kuluttua on arvioitu karitsoimisaika. Uuhet ovat itsenäisiä karitsoimisessa, mutta asetan lampolaan myös poikimiskameran. Keskimäärin uuhi karitsoi kaksi karitsaa. Viime vuonna tuli vain yhdet neloset”, Maija muistelee.
Kaarin on pyörittänyt 12 vuotta tilateurastamoa, jossa teurastetaan lampaita, vuohia ja pieniä määriä nautoja. ”Omaan käyttöön tarkoitetut lampaat saisi teurastaa itsekin, mutta harva osaa tai haluaa teurastaa ja leikata lihaa. Meillä yhden lampaan teurastus ja lihojen leikkaus toiveiden mukaisesti vakuumipakkaukseen asti maksaa noin 100 euroa per eläin. Virallisesti teurastetun eläimen lihaa voi myös myydä”, Kaarin kertoo.
Matkailu ja Suomessa asuvat etniset ryhmät ovat lisänneet lampaanlihan kysyntää. ”Lampaanlihaamme myydään muutamissa kauppahalleissa. Soittamalla etukäteen voi tilaltamme ostaa tuoretta tai pakastettua lampaan lihaa ympäri vuoden.”
Lampaasta hyödynnetään kaikki
Siirrymme tuotantotiloihin, jossa Kari Kurki ja Aleksander Postnikov ovat nostamassa hiehon neljänneksiä Timo Hellstenin autoon. Hän leikkaa ne metsästysmiehen taidoilla kotona paloiksi.
”Haluan ostaa tuoreen lihan tilalta, koska tiedän, mitä se on syönyt”, lähikylällä asuva Hellsten toteaa.
Kari Kurki on ammattiteurastaja ja -lihanleikkaaja, ja Aleksander Postnikov työskentelee hänen työparinaan. Ruhovarastossa roikkuu karitsan takaosa, puolikas hieho ja sisäelimiä odottamassa jälkikäsittelyä.
Teurastushalliin eläimet tulevat viereisestä navetasta yksi kerrallaan. Kari Kurki näyttää pulttipistoolia, jolla ne tainnutetaan. Sen jälkeen lammas nostetaan vinssillä ylös, kaulan isot verisuonet viilletään auki, ja veri valutetaan alla olevaan sammioon.
”Sen jälkeen lampaasta poistetaan nahka ja sisäelimet. Aikaa menee noin 20 minuuttia per lammas eli käsittelen viisi lammasta tunnissa.”
Lammas painaa noin 50 kiloa, ja lihaa siitä saadaan 40 %. Elimet, rasva ja luut lähtevät viikoittain koiranruokatehtaalle ja tilarehustamolle. Suomessa syntyy lihankasvatuksen sivutuotteena vuosittain paljon ihmisravinnoksi kelpaamatonta ainesta. Vuodessa Muhniemen tilalta tulee tätä noin 6000 kiloa. Teollisuus prosessoi teurasjätettä lannoitteeksi ja rehuteollisuuteen. Satakuntalainen Honkajoki Oy tuottaa eläinproteiineja ja -rasvoja muun muassa eläinravinne- ja biopolttoainekäyttöön. ”Honkajoki hakee meiltä teurasjätekuorman, nahkajalostamo hakee lampaantaljat muokattaviksi Lavialle ja Kokkolaan. Tilalta lähtevästä teurasjätteestä joudumme maksamaan, mutta lemmikkiruuan raaka-aineesta saamme pienen korvauksen”, Kaarin selittää.
Teurastajan ammatti ei ole suosiossa
Kari Kurki näyttää, miten näppärästi hän leikkaa luuttoman lampaan viulupaistin, jossa on sisä-, ulko-, paahto- ja kulmapaisti yhtenä palana. Hän teroittaa veitset monta kertaa päivässä teroituspuikolla ja hiomakivillä. ”Olen myös alkanut käyttää vanhan ajan nahkaliippaa eli nahkavyötä, johon laitan hiomavahaa. Viimeistelen veitsen aina siinä.”
Teurastus ja lihanleikkaus on fyysisesti raskasta työtä, joka kuluttaa käsiä, olkapäitä ja niveliä. Nauta saattaa painaa 230 kiloa. Kari on tehnyt hommaa lähes 40 vuotta. ”Jään kohta eläkkeelle, ja huonosti on nuoria tulijoita teurastajalihanleikkaajaksi. Ammattikoulussa voi opiskella elintarvikealan perustutkinnon ja myös oppisopimuksella voi oppia teurastuksen ja lihanleikkauksen.”
Paperityötä piisaa
Muhniemellä teurastetaan yleensä maanantaisin ja tiistaisin ja loppuviikko käsitellään ruhoja. Eläimet tulevat sunnuntaina teurastamon navettaan. Määrä voi vaihdella 1-80 lampaaseen.
Teurastukseen liittyy valtavasti paperitöitä ja ilmoituksia etu- ja jälkikäteen. Eläimien täytyy olla eläinrekisterissä, jotta teurastamo voi ottaa ne vastaan. Lammas ja nauta ovat yksilötunnisteisia eli niillä on korvamerkki. Alkutuottaja vakuuttaa virallisella elintarvikeilmoituksella eläimen terveeksi.
Kun eläinlääkäri tulee maanantaina kello 7 tarkistamaan elävät lampaat, ovat niiden tiedot jo koneella. Hän on paikalla vain 15-30 minuuttia ja antaa tarkastuksen jälkeen 24 tuntia voimassa olevan teurastusluvan.
Lopuksi pakollinen kaupunkilaisen kysymys: kiintyykö lampaisiin ja onko niitä vaikea viedä teuraaksi? ”Totta kai kiintyy, mutta ne ovat tuotantoeläimiä, ja olen onnellinen, että ne teurastetaan kotitilalla.”
Lue koko juttu Koti ja maaseutu -lehden paperiversiosta numero 2/24
