Kurikkalainen perinnerakentaja Leo Lönnroth vakuuttui luonnonmateriaaleista henkilökohtaisen homekotikatastrofin kautta. Nyt vanhat rakennukset saavat hänen käsissään uuden elämän.
Kurikkalainen perinnerakentaja Leo Lönnroth tiimeineen eristää pohjalaistalon yläpohjaa, saattelee näin yläkertaa lämpimäksi. Lisäksi vintin päätykamarissa siirretään hirsiseiniä, koska talon väki halusi koko tilan hyötykäyttöön. Pohjalaistalo on Lönnrothin kotiseudulla Etelä-Pohjanmaalla tyypillinen työmaa.
Rakenteilla ja varauksella on tärkeä merkitys koossapysymisessä. ”Tämä kohde on hirttä harjalle asti. Silti aikoinaan jo kamarin väliseinähirsien sahaus on ollut rohkea temppu. Vahinkoa ei kuitenkaan näytä aiheutuneen.”
Päätyä pitää ojennuksessa seinään pultattu pystyrakenne eli följäriparru: aikoinaan päätyseinän keskellä on ollut nykyisten kahden sijasta yksi ikkuna, joka on tukittu.
”Följäriparruja on varmasti laitettava lisää.”
Sadan vuoden näytöllä
Leo Lönnroth rakentaa menetelmillä, joista on vähintään sadan vuoden näyttö. Työmaan hirteen on merkitty vuosiluku 1845.
”Rakentamisessa pitäisi muistaa maamme ilmasto. Rakennukset tulisi pystyttää kivien päälle irti kosteudesta, joka vain lisääntyy säiden muuttuessa yhä märemmiksi. Nykyrakentaminen on tuontitavaraa: homeongelmia aiheutuu keskieurooppalaisesta rakennustavasta, joka ei sovellu Suomeen”, rakentaja pohtii.
Puu kestää säätä myös tulevaisuudessa.
”Perinteinen rakenne esimerkiksi lämpiää läpi asti. Ongelmia aiheutuu, kun energiasyistä rakenteiden vaaditaan olevan perinteistä paksumpia. Hukkalämpö nimenomaan pitää rakennetta kunnossa.”
Hirsirakentaminen painottuu työtavoissa. Mukana kulkee massiivitiili. ”Ydinosaamistamme on tekeminen aidoista luonnonmateriaaleista, joita voi korjata: puusta, paperista, pellavasta, turpeesta, kivestä.”
Ongelmajätteitä, muovia ja betonia, ei käytetä.
Hometalosta ammattiin
Lönnrothin asiakkaista monet ovat homeille ja kemikaaleille herkistyneitä. Tapahtumakulku on valitettavan tuttu myös Leo Lönnrothille, hänen vaimolleen ja esikoiselleen.
”Perinnerakentamiseen ryhdyin rajun katastrofin kautta. Huoneisto, jossa aiemmin asuimme, oli homepommi. Ehdimme koko perhe sairastua. Elimistön palautuminen kesti vuosia. Herkistymisen, selvittelyiden ja kaupan purun jälkeen aloimme pohtia miten asua jatkossa. Perinnetalo löytyi kirjallisuuteen perehtymällä.”
Ongelmajätteitä, muovia ja betonia, ei käytetä.
Kolmelapsiseksi kasvanut perhe on asunut nyt jo kymmenen vuotta tyytyväisenä vanhassa virkatalossa Kurikassa. Puuseppätaustaisen Leon oma rakennustyömaa sai paljon julkisuutta ja johti yrityksen perustamiseen.
”Toimintaa on ollut jo kahdeksan vuotta. Ensin työllistin yhden. Määrä on kasvanut henkilöllä vuodessa. Kysyntää on paljon, ja firmoja Suomessa vain kourallinen. Kollegoillakin on kädet täynnä töitä, ja tekijöistä on pulaa.”
Taloudellista myös energiatehokkaasti
Leo Lönnroth uskoo, että myös energiatehokkuussyistä puurakentaminen yleistyy. ”Voi olla, että nykytavoilla rakennuksen elinkaari on vain 50 vuotta. Kannattaisi rakentaa niin, että uutta ei tarvita satoihin vuosiin ja niin, että rakennusta voi korjata.”
Toiveensa Lönnroth on kuullut toisenkin tahon lausuvan julkisesti kerran. Tilanne liittyi pohjoispohjalaisen Ylivieskan kirkkopalon jälkimaininkeihin.
”En ymmärrä sitä, että julkisessa rakentamisessa sellaista ei vaadita eikä oteta huomioon. Se on kansakunnan varojen hukkaamista.”
Lönnroth huomauttaa, että esimerkiksi maahan haudattu styroksi vettyy, salaojat voivat tukkeutua ja maavaraisen betonisen alapohjalaatan alustaa ei voi tutkia.
Perinnetalon alle pääsee kurkistamaan, samoin kaikki sen rakenteet tuulettuvat kuiviksi ja ovat helposti huollettavia ja korjattavia. ”Puu on kestävä, mutta yhä mustamaalattu materiaali”, Lönnroth harmittelee.
Vahvat arvot ohjaavat
Perinnerakentajaa ohjaavat vahvat arvot. ”Merkittävä asiakasryhmämme ovat he, joiden perusteet ovat kulttuurilliset ja esteettiset. He, joiden mielestä asuinympäristöt ovat elähdyttäviä. Suomalaista sielua sykähdyttävät hirsiseinä ja kirveen jälki. Itsellänikin on ollut esteettisesti elähdyttävä lapsuus, ja olen aina arvostanut asuinympäristön kauneutta.”
Perinnerakentaminen on monelle arjen luksusta. ”On kuitenkin kyse tavallisten ihmisten tavallisista projekteista, ei kalliista erikoistyöstä. Usein omistajalla on itselläänkin kiinnostus tehdä paljonkin. Kyse on elämäntavasta.”
Vuosittain Lönnrothin hyppysissä on kymmeniä eri projekteja. Niiden parissa vierähtää viikoista kuukausiin. Tehtävät vaihtelevat suuroperaatioista, kuten talon siirtämisestä, avaimet käteen -toimitukseen. Lönnrothin johdolla tehdään myös kivijalkoja, koristemaalauksia ja paperitapetointeja.
