Maritta ja Erkki Sulasalmi ovat asuneet Ruotsissa vuodesta 1968, mutta rakkaalle mökille Keski-Pohjanmaalle Kannuksen Korpelan kylään tullaan joka vuosi vähintään kaksi kertaa. Pojanpoika Kimi Sulasalmi, 13, on mummin ja ukin mukana vahvistamassa suomalaisjuuriaan.
Lestijoen rannalla on viihtyisä grillipaikka, jossa Maritta ja Erkki Sulasalmi keittävät usein iltaisin nokipannukahvit tai grillaavat makkaraa. Pojanpoika Kimi Sulasalmi tykkää uistella joessa. Vielä joitain vuosia sitten ranta oli täysin pusikoitunut ja ummessa, mutta naapurit kysyivät, voisivatko he tehdä rantaan tien omalla kustannuksellaan. Tie kulkee Sulasalmien tontilla, vaikka sinne mennään naapurin puolelta. Tien myötä Maritta ja Erkkikin innostuivat kovasti rannasta ja nauttivat jokimaisemista lähes päivittäin.
Lestijoki on kuin salattu, villin vehreä maailma omassa uomassaan, rannat täynnä pensaita. Joki on syvässä uomassa Korpelan kohdalla, ja virkistyskäyttö on perinteisesti ollut vähäistä. Polut rantaan ovat korkealla törmällä olevista taloista jyrkkiä. Toisaalta tulvista ei ole koskaan pelkoa.
Sulasalmet rakensivat mökkinsä vuonna 1992 Marittan lapsuuden kotitalon tontista lohkaistulle pienelle tontille. Se on kaukana rannasta ja lähellä tietä. Perikunnan omistama 1800-luvulla rakennettu iso kotitalo on ollut vuosia tyhjillään. Aikoinaan siellä asui 12-lapsinen perhe.
Kahden päivän mökkimatka
Tuhannen kilometrin matka Etelä-Ruotsista Keski-Pohjanmaalle kestää autolla ja laivalla kaksi päivää. Se ei tunnu Sulasalmista rasittavalta. Joskus harvoin he ovat talvella lentäneet ja vuokranneet auton. On toki ajateltu kesäauton ostoa mökillekin.
”Viime vuonna tulimme toukokuun puolivälin jälkeen kolme viikoksi. Sitten kävimme välillä kotona hoitamassa omakotitalon pihaa ja palasimme Kannukseen heinäkuussa pojanpoikamme Kimin kanssa.”
Viime kesän toinen reissu kesti 6–7 viikkoa. Marittan ja Erkin Janne-poika ja hänen 8-vuotias Beata-tytärkin kävi Kannuksessa.
Erkki on kätevä käsistään, ja hän on rakentanut mökillä kaiken itse. Myös Janne-poika on ollut mukana rakentamassa. 32 vuoden aikana rakennuksia on tullut tontille lisää ja mökkiäkin on laajennettu.
”Halusimme lapsillekin siteitä Suomeen. Mökistä on tullut meille tosi rakas, ja loma menee kyläillessä, puuhatessa ja pihatöissä.”
Pariskunta viettää aikaansa vain Korpelan kylässä. ”Kannus kiinnostaa vain sen verran, että käymme siellä kaupassa”, Maritta toteaa.
Suomalaisuudesta ylpeitä
Ensimmäisen, toisen tai kolmannen polven suomalaisia arvioidaan asuvan Ruotsissa noin 700 000. Yli 300 000 suomalaisia muutti 1960–70-luvuilla Ruotsiin.
Kun 14-vuotias Maritta Turpeinen lähti Kannuksesta Etelä-Ruotsiin Olofströmiin perheensä kanssa, oli junalla ja laivalla matkustaminen suuri seikkailu.
”Menin heti kylpyyn, sillä en ollut ennen nähnytkään ammetta. Kolmen huoneen kerrostalokoti sisävessoineen oli hieno.”
Maritta aloitti kahdeksannen luokan ja oppi ruotsinkielen pikkuhiljaa. ”Menin 17-vuotiaana töihin Saabin alihankkijalle Safemanille liimaamaan ovipaneeleja.”
Maritta tapasi Sallasta Ruotsiin muuttaneen Erkin jo kuusitoistavuotiaana. He menivät naimisiin 1975, perheeseen syntyi kaksi lasta ja molemmat työskentelivät Volvon tehtaalla eläkkeeseen asti. He ovat täydellisen sopeutuneita ruotsalaiseen yhteiskuntaan, mutta ylpeitä suomalaisuudestaan. ”Aika usein kotona soi radio Keski-Pohjanmaa.”
Olofströmin Suomi-Seura toimii edelleen, vaikka porukka on jo harventunut. Maritta saunoo seuran rantasaunassa muiden naisten kanssa. Folketshusilla on silloin tällöin suomalaisia esiintyjiä.
Mummi Maritta ja ukki Erkki puhuvat lapsenlapsilleen suomea, vaikka lapset vastaavatkin ruotsiksi. Myös Janne puhuu lapsilleen suomea. Suomen kielen pohja on siis vahva.
Suomi on häviävä kieli Olofströmissä. Erkin mukaan nelikymppiset ovat viimeisiä suomen osaajia. He ovat vielä käyneet suomenkielisiä luokkia. Nyt lapsilla on vain tunti suomea viikossa.
Joskus tuntematon saattaa pysähtyä kuullessaan Erkin ja Marittan puhuvan Suomea. ”He saattavat kertoa, että äiti tai mummi oli suomalainen, mutta heille ei koskaan opetettu kieltä. Näistä kohtaamisista tulee haikeus ja suru.”
Jos Maritta tapaa nuoria, joiden tietää ymmärtävän suomea, hän puhuu heidän kanssaan suomea.
”He ovat aina jotenkin mielissään, kun saavat puhua suomea. Työpaikallakin tätä tapahtui. Kun kanava aukesi, kieltä alkoi tulla.”
Janne Sulasalmi lisää, että ei hänkään tunne Olofströmissä muita suomalaisia kuin vanhempansa. Ruotsinsuomalaisuus ei näy missään hänen elämässään.
”Kun lapsenlapset ymmärtävät kaiken, pohja on hyvä, vaikka eivät halua puhua suomea. Eihän meistäkään tiedä, unohdammeko Erkin kanssa vanhoina ruotsin kielen. Yksi tuttuni unohti muistisairaana ruotsin, eikä pystynyt enää puhumaan suomea taitamattoman miehensä ja lastensa kanssa.”
Leppoisaa mökkipuuhaa
Maritta ja Erkki ovat ylläpitäneet aktiivisesti Kimin ja Beatan suomalaisuutta ja suhdetta omiin juuriinsa. Se on rikkaus.
”Emme tiedä ketään kolmannen polven suomalaista lasta, joka kävisi Suomessa yhtä paljon kuin Kimi. Tarjoan lapsenlapsille myös suomalaisia perinteitä. Teen simaa vappuna, ja jouluna torttuja ja laatikoita. Pääsiäisenä on tarjolla mämmiä, syövät tai eivät.”
Kimi viihtyy hyvin Kannuksessa isovanhempiensa kanssa. ”Pyöräilen, kalastan ja ajan rallitraktorilla eli päältä istuttavalla ruohonleikkuukoneella, josta ukki otti ruohonleikkurin pois”, Kimi kertoo.
Erkki on opettanut Kimin halkomaan puita rannalla, ja yhdessä kunnostetaan paikkoja. Korpelasta ei paljoakaan liikuta muualle. Joskus käydään Kokkolassa tai Ylivieskassa kaupoilla.
Mökin tulevaisuutta Sulasalmet eivät mieti, vaan elävät päivän kerrallaan. Jos he eivät jaksaisi ajaa pitkää matkaa, voisi tulla lentäen.
”Emme ole käyneet talvella enää täällä, sillä silloin on niin paljon laittamista ja veden tyhjentäminen putkista olisi kova homma. Mökin annetaan mennä kylmäksi.”
Nyt koko porukka on lähdössä Vanhan ajan markkinoille, jotka kyläyhdistys järjestää kylätalolla. Ohjelmassa on paljon musiikkia, tarjolla on makkaraa ja lättyjä ja hevoskärryilläkin pääsee ajamaan.
”Markkinoilla tapaa aina entisiä korpelalaisia, jotka ovat täällä kesänvietossa”, Maritta sanoo.
Juttu on julkaistu Koti ja maaseutu -lehdessä 4-5/2025.
