Saku Rautiaisella on harvinainen ammatti. Hän kasvattaa biisoneita Karjalohjalla sijaitsevalla tilallaan.
”Karjalohjalaiseen eloon saatiin yllättävää vipinää perjantai-iltana, kun kymmenet ihmiset metsästivät tuntikausia karannutta biisonia”, kirjoitti Turun Sanomat 22.2.2003. Biisoni oli karannut Saku Rautiaisen perheen tilalta. Rautiainen itse oli silloin muutaman vuoden ikäinen. Hänen vanhempansa olivat perustaneet biisonitilan Karjalohjan keskustaan vuonna 1999.
”Taisivat ne karata useammankin kerran. Kävivät terveyskeskuksessa ja kylän baarissakin”, Rautiainen nauraa.
Nyt biisonitila sijaitsee muutaman kilometrin päässä Karjalohjan keskustasta, eivätkä karanneet biisonit aiheuta samanlaista hässäkkää kuin vuonna 2003.
”Joskus ne silti karkaavat. Vähän aikaa sitten kun tulin kotiin, niin huomasin pihalla yhdeksän biisonia nurmikkoa syömässä”, Rautiainen kertoo.
Biisonien tarhat sijaitsevat aivan Rautiaisen ja hänen tyttöystävänsä Anni Jaatisen kodin edessä. Talo on Rautiaisen isän kotitalo. Sinne Rautiainen muutti otettuaan vastuun biisonitilasta viisi vuotta sitten. Tila on yksi harvoista Suomen biisonitiloista.
Biisoneilla on tilalla 14 hehtaarin aidattu tarha, jonka sisällä on metsää, peltoa, kallioita ja suoalueita. Aidoissa on sähkölanka neljässä kerroksessa.
Anni Jaatinen kertoo pelänneensä eläimiä aluksi.
”En ollut koskaan ennen nähnyt biisonia.”
Nyt hän on jo tottunut kotitalon edessä laiduntaviin jättiläisiin ja on mukana tilan töissä Rautiaisen kanssa. Rautiaiselle biisonit ovat tuttuja. Hän on ollut mukana tilan töissä lapsuudesta asti.
Biisonit ovat eivät kesyynny
Täysikokoinen biisoniuros voi painaa jopa 1000 kiloa ja olla 3–4 metriä pitkä. Eläimen koon tajuaa konkreettisesti vasta, kun ajamme autolla tarhan sisälle ja biisonit alkavat lähestyä. Auton kylkiin maantieltä tarttunut suola kiinnostaa eläimiä. Yhtäkkiä auton ympärillä on kymmenkunta jättiläistä nuolemassa auton kylkiä.
Tarhan aitoja ei turvallisuussyistä voi avata yksin. Rautiainen soittaa Annille ja pyytää häntä tulemaan avuksi. Odotellessamme Annia, ajamme tarhassa ympyrää biisonilauman seuratessa perässä. Tilanne kertoo paljon siitä, minkälaista biisonien kasvatus on.
”Biisonit ovat villieläimiä. Ne eivät kesyynny ja ne voivat olla arvaamattomia”, Rautiainen kertoo.
Mutta samalla tavalla kuin muissakin eläimissä, myös biisoneissa on erilaisia persoonia.
”Jotkut tulevat ihmisten kanssa toimeen ihan hyvin. Toiset voivat olla hyvinkin äkäisiä. Jos nousee autosta ulos, niin tietyt sonnit saattavat alkaa heti juosta kohti ihmistä. Silloin kannattaa olla nopea”, Rautiainen kertoo.
Biisonien käsittely voi olla työlästä. Yhden eläimen kiinniottaminen esimerkiksi korvamerkintää varten vie aikaa. Rautiainen kertoo, että se onnistuu käsittelyaitausten ja niin sanotun pakkokarsinan avulla.
”Ensin eläimet ruokitaan käsittelyaitauksen sisälle. Kun oikea eläin on saatu käsittelyaitaukseen ja muut eläimet ulos, voidaan portit sulkea. Sitten yksi eläin ajetaan keppejä heiluttelemalla käsittelyhäkkiin, missä eläin pysyy paikoillaan.”
Lääkitykset joudutaan antamaan puhallusputken avulla.
”Joskus eläimille voi tulla ruhjeita ja ne tarvitsevat esimerkiksi antibiootteja. Puhallusputken avulla on mahdollista ampua lääkeruisku ja neula suoraan eläimen lihakseen autosta käsin.”
Lakimuutos helpotti korvamerkintöjä
Biisonit laiduntavat ulkona ympäri vuoden. Ne syövät ravinnokseen ruohoa, heinää ja villiyrttejä. Rautiainen kertoo, että he viljelevät kaiken heinän itse. Samoin kauran, jota joskus annetaan biisoneille.
Päivittäisiä töitä on paljon.
”Heinää lisätään joka päivä. Huolehdimme myös, että juottoastioissa riittää vettä. Ja ettei vesi näin talvisin jäädy. Sen lisäksi tarkastamme tarhan aitaukset ja sähkölangat säännöllisesti.”
Tilalla on tällä hetkellä nelisenkymmentä eläintä. Vasikoita syntyy vuosittain noin kymmenen. Biisoneita ei erikseen astuteta vaan sonnit elävät samassa tarhassa biisonilehmien kanssa.
”Emme aina edes välttämättä tiedä kuinka monta eläintä on tiineenä. Joskus sen näkee selvemmin”, Rautiainen kertoo.
Biisonilehmät synnyttävät vasikkansa omassa rauhassa. Rautiainen kertoo, että vähän aikaa sitten tullut lakimuutos biisoneiden korvamerkinnästä on helpottanut heidän työtään. Nyt vasikat saa korvamerkitä yhdeksän kuukauden iässä.
”Sitä ei enää tarvitse tehdä heti syntymän jälkeen. Se on hyvä, koska se oli vaarallista sekä meille että eläimille. Emät ovat niin äkäisiä, että niiden lähelle ei ole mitään asiaa heti syntymän jälkeen. ”
Rautiaisen mukaan sonnit saattavat jopa tappaa vasikoita.
Yllätyskaksoset viime syksynä
Viime elokuussa tilalla sattui harvinainen tapaus, kun yksi biisoneista synnytti kaksoset.
”Olin laittamassa eläimille illalla heiniä, kun näin, että emo nuolee kahta vasikkaa metsän reunassa”, Rautiainen kertoo.
Rautiainen arveli, että emä ei välttämättä huolehdi molemmista vasikoista ja jäi seuraamaan tilannetta. Yöllä hän näki riistakamerasta, että emä tuli metsästä pois vain yhden vasikan kanssa. Hän odotti, että emo hakisi mukaansa myös toisen vasikan. Kun näin ei tapahtunut, lähti hän etsimään sitä.
”Löysin vasikan suolta kylmissään puolittain vedestä. Otin sen mukaani ja vein saunaan, missä on lattialämmitys.”
Naapuritilalta löytyi vasikalle ternimaitoa, jota juotettiin tuttipullosta tomusokerilla höystettynä.
”Parin viikon päästä siirryimme tavalliseen lehmänmaitoon. Sitä kului 12 litraa päivässä. Se kävi sen verran kalliiksi, että lopulta käytimme maitojauheesta tehtyä maitoa”, Rautiainen nauraa.
Nyt Amskiksi ristitty vasikka on jo useamman sadan kilon kokoinen jössikkä ja saanut seurakseen kaksoissiskonsa Annelin. Vasikoiden emo meni syksyllä niin huonoon kuntoon, että se jouduttiin lopettamaan. Nyt orvot kaksoset viihtyvät yhdessä omassa tarhassaan.
Vastuullisesti tuotettua lihaa
Rautiainen myy biisonin lihaa suoraan tilalta käsin ja Reko-lähiruokarenkaan kautta. Lihaa on saatavissa myös muutamissa lähialueen ravintoloissa ja helsinkiläisessä K-kaupassa.
”Mieluiten myyn suoramyyntinä. Meillä on yksi myyntipiste myös Lohjan lähellä, mistä saa noudettua lihaa pakastettuna.”
Rautiaisen mukaan liha on vastuullisesti tuotettua. Biisonit saavat elää vapaina eikä niitä kuljeteta elävänä teurastamoihin.
”Biisoneita koskee sama lainsäädäntö kuin tarhattua riistaa, joten ne voi lopettaa suoraan laitumelle. Teen sen itse ampumalla. Eläimet välttyvät teuraskuljetusten ja teurastamoiden aiheuttamalta stressiltä.”
Ennen lopettamista eläinlääkäri tarkastaa eläimet. Lihat leikataan muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalla teurastamolla.
Tällä hetkellä lihan kysyntä on suurempaa mitä Rautiainen pystyy tuottamaan. Tulevaisuudessa suunnitelmissa on lauman kasvattaminen. Hän on miettinyt, että jos tilalla syntyisi noin 16 vasikkaa vuodessa, riittäisi se pääelinkeinoksi.
”Nyt työskentelen vielä täyspäiväisesti tilan ulkopuolella sähkömiehenä”.
Lisätuloja biisonimatkailusta
Rautiainen on käynnistänyt myös biisonimatkailutoimintaa. Tilalle voi tulla maksua vastaan tutustumaan eläimiin ympäri vuoden. Biisoneiden aitaukseen mennään autolla tai traktorin lavalla.
”Meillä on käynyt esimerkiksi tyhy-päivää viettäviä.”
Rautiainen kertoo, että Tanskassa, missä biisoneiden kasvatus on yleisempää kuin Suomessa, biisonimatkailu on jo isoa liiketoimintaa.
”Tiloilla on mökkimajoitusta ja erilaista ohjelmaa. Kaikenlaisia suunnitelmia meilläkin on tulevaisuutta varten.”
Juttu on lyhennetty versio. Alkuperäinen juttu kuvineen on julkaistu Koti ja maaseutu -lehden numerossa 2/2026.
