Tansaniassa maaseudun naisten on tehtävä entistä enemmän työtä ilmastonmuutoksen uhatessa satoja. Keinoja uusiin ansaintamuotoihin kuitenkin on.
Maaliskuun lopulla ryhmä suomalaisia vapaaehtoisia lähti harvinaiselle matkalle kohti etelä-Tansaniassa sijaitsevan Njomben alueen maaseutua. Matka oli huipennus noin vuoden kestäneelle varainkeruulle Oma Kapua Tansania -projektissa, jonka tarkoituksena on auttaa alueen pienviljelijöitä ja alueen yhteisöjä kehittämään toimeentulomahdollisuuksiaan ja sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen. Oma Kapua Tansania -projektin varat ohjataan pienviljelijöille suomalaisten tuottajajärjestöjen perustaman kehitysyhteistyöjärjestön Food and Forest Development Finland (FFD) kautta. FFD perustettiin vuonna 2012 jatkamaan MTK:n aloittamaa kummitoimintaa kehitysmaiden maa- ja metsätalouden tuottajajärjestöjen kanssa.
Tansania on 62 miljoonan asukkaan maa Itä-Afrikassa. Keskimääräinen tilakoko on vain noin 2 hehtaaria, ja suurin osa viljelijöistä on kotitarveviljelijöitä. Vaikka naiset muodostavat suuren osan maaseudun työvoimasta, maa periytyy yhä useimmiten perinteisen tapaoikeuden mukaan isältä pojalle.
Usein tansanialainen pienviljelijä kasvattaa vain vähän kasvilajeja ja ruokavalion perustan muodostaa maissi. Tansaniassa saadaan kaksi satoa vuodessa, aina sadekauden jälkeen. Sadot kuitenkin kärsivät ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttamasta sateiden vaihtelusta. Yhtenä ratkaisuna ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin on lisätä viljelyvalikoimaan kuivuutta paremmin kestäviä lajikkeita, esimerkiksi Tansaniassa pitkään viljeltyä kassavaa. Myös peltometsäviljely luo mahdollisuuksia, kun ruokakasveja viljellään samassa paikassa hedelmäpuiden kanssa.
Peruna tuo parempia tuloja
Jopa yllättäen Tansaniassa suosituksi viljelykasviksi on noussut peruna, joka sopii hyvin viljeltäväksi maan viileämmillä ylänköalueilla. Perunan myynti on pienviljelijöillekin tuottoisaa.
Suomi on tarjonnut jo pitkään asiantuntija-apua Tansanialle perunan arvoketjun kehittämisessä. Nykyään Tansania onkin perunan viejämaa. Ilmastonmuutos uhkaa kuitenkin myös perunasatoa esimerkiksi lisääntyvien kasvitautien myötä. Viljelyn kehittämiseen tarvitaankin jatkuvaa panostusta.
Huruma Mgaya on yksi hankeyhteistyöstä hyötyneistä pienviljelijöistä ja FFD:n (Food and Forest Development Finland) paikallisen kumppanin, NADO:n jäsen. Huruma on viljellyt perunoita usean vuoden ajan ja saanut koulutusta kestävään viljelyyn ja hyviin sadonkorjuutapoihin. Koulutuksen myötä satotasot ja perunan varastointi ovat parantuneet huomattavasti. Perunan lisäksi hän viljelee maissia ja auringonkukkaa ja kasvattaa kanoja ja muita kotieläimiä.
Perunasta saatujen tulojen avulla pienviljelijät voivat kustantaa perheelleen muun muassa koulumaksuja, koulupukuja ja kodin parannuksia.
Ravinnon yksipuolisuus iso ongelma
Myönteisestä kehityksestä huolimatta Njomben alue Etelä-Tansaniassa on edelleen eräs Tansanian köyhimmistä alueista ja aliravitsemus on yleistä. Kyse ei ole FFD:n asiantuntijoiden mukaan niinkään kalorien puutteesta, vaan ravinnon yksipuolisuudesta. Taustalla vaikuttaa toimeentulon määrä, koska myyntiin kasvatetut arvokkaat vihannekset ja hedelmät eivät välttämättä päädy koskaan viljelijöiden omille lautasille.
Suomen suurlähetystössä Dar es Salaamissa työskentelevän kehityspolitiikan erityisasiantuntija Sanna-Liisa Taivalmaan mukaan Tansaniassa kaivataan ravitsemuksen parantamiseksi samanlaista kehitystä, jota Maa- ja kotitalousnaiset ja muut neuvontajärjestöt ovat edesauttaneet Suomessa jo yli sadan vuoden ajan: ruohonjuuritason kotitalous- ja ravitsemusneuvontaa ja tukea suoraan maaseudun naisille ja nuorille. Tähän tarpeeseen myös FFD pyrkii vastaamaan tukemalla Njomben alueelle perustettavia koti- ja koulupuutarhoja. Vapaaehtoisryhmä pääsi osallistumaan työhön myös käytännössä: Mtapan yläkoulun oppilaiden kanssa istutettiin koululle avokadopuutarha, jonka tuottamia hedelmiä hyödynnetään kouluruoan monipuolistamisessa.
Naisille lisää yrittäjyyttä
Viljelymahdollisuuksien kehittämisen lisäksi Tansanian naiset kaipaavat monipuolisempia ansaintamahdollisuuksia. Kidugalan kylässä Mshikamanon naisryhmä oli loistava esimerkki maaseudun naisten yritteliäisyydestä. Naiset hankkivat lisätuloja valmistamillaan kaislakoreilla ja saviastioilla, joiden materiaalit kerätään luonnosta. Lisäksi naiset keräävät ja kuivaavat myyntiin vihanneksia ja luonnonsieniä. Muun muassa kantarellit ja rouskut kuuluvat myös Tansaniassa arvostetuimpiin ruokasieniin. Lajikirjo on suuri ja osittain vielä tieteelle tuntematon. Vihanneksina käytetään yleisesti viljelykasvien, esimerkiksi papujen ja bataatin naatteja.
Monien luonnontuotteiden keräily on muuttunut kuitenkin yhä vaikeammaksi, jopa vaaralliseksi. Alkuperäisen, lajirikkaan miombo-kasvillisuuden häviäminen vierasperäisten puulajien muodostamien istutusmetsien tieltä vaikeuttaa elannon hankkimista luonnontuotteilla. Perinteisesti ruoaksi on käytetty monia syötäviä kärpässienilajeja, joten istutusmetsissä kasvavia myrkyllisiä tulokaslajeja, kuten punakärpässientä ja kavalakärpässientä, ei välttämättä osata varoa.
Leikkaukset vaikeuttava kehitysyhteistyötä
Kehitysyhteistyön tekemistä haastaa rahoitukseen tehdyt leikkaukset. Laskeva trendi kehitysyhteistyölle annettavan rahoituksen määrässä on nähtävissä sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti: kansainvälinen kehitysyhteistyörahoitus laski OECD:n mukaan vuonna 2024 ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Donald Trumpin käynnistämällä Yhdysvaltain kehitysyhteistyöviraston ohjelmien alasajolla pelätään olevan mittavia vaikutuksia köyhimpiin maihin.
FFD:n maatalous- ja tasa-arvoasiantuntija Jenny Öhmanin mukaan leikkaukset eivät kuitenkaan ole vielä suoraan vaikuttaneet FFD:n hankkeisiin, joiden rahoituksesta noin puolet tulee muista Euroopan maista. Kehitysyhteistyön turvaamisessa tarvitaan kuitenkin sekä hallituksilta pitkäjänteistä sitoutumista rahoitukseen ja ihmisten omaa aktiivisuutta. Moni järjestö onkin laajentanut varainkeruuta perinteisistä rahoituskanavista uusiin keinoihin, kuten joukkorahoitukseen.
Suomen kehitysyhteistyö Tansaniassa on keskittynyt viime vuosina erityisesti demokratian, tasa-arvon ja hyvän hallinnon sekä metsäelinkeinojen ja ilmastokestävyyden edistämiseen. Vuosina 2021–2024 Tansaniaan on osoitettu 56 miljoonaa euroa tukea. Maaohjelmayhteistyö jatkuu Tansanian kanssa toistaiseksi leikkauksista huolimatta, mutta arviota tulevista määrärahoista ei ole vielä julkaistu.
Perinteisen valtiovetoisen kehitysyhteistyön rinnalle on noussut yritysten, oppilaitosten ja kansalaisjärjestöjen hankkeita. Jatkossa Suomen tuki ohjautuu kasvavassa määrin suoran rahallisen tuen sijaan maiden välisen kaupan vahvistamiseen ja investointien lisäämiseen muun muassa Finnfundin tuen avulla. Kasvava laina- ja sijoituspainotteisuus on saanut kehitysjärjestöiltä kritiikkiä: järjestöjen mukaan tuella saatetaan tavoitella lahjoittajamaiden omaa etua enemmän kuin köyhimpien aseman parantamista.
