Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen pitkäaikainen järjestöpäällikkö Helena Velin jää eläkkeelle elokuun lopussa. Parasta työssä on ollut kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa. Lue Helenan tunnelmia tästä jutusta.
Enpä arvannut 14-vuotiaana tyttönä ammatinvalintaopasta lukiessani silloisten unelmieni toteutuvan näin täydellisesti. Haaveilin opiskelevani kotitalousopettajaksi, mutta en halunnut varsinaisesti opettajaksi. Kotikyläni maa- ja kotitalousnaisten toimintaan olin tutustunut käydessäni äitini kanssa ompeluseuroissa Tuusmäessä, Rantasalmella. Illoissa tavattiin kyläläisiä ja ohjelmassa oli erilaisia esityksiä. Mieleen on jäänyt erityisesti havaintoesitys voileipäkakkujen valmistuksesta ollessani noin 10-vuotias. Silloin se oli uusi juttu maaseudulla.
Kurssien, kilpailujen ja maatalousnäyttelyn talkoomuonituksen myötä tutustuin Etelä-Savon maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksen toimihenkilöiden työhön ja heistä tulikin esikuviani. Monet piirikeskukset järjestivät kesäisin tuolloin nuorten kotitalouskursseja yhdessä paikallisten emäntäkoulujen kanssa, ja pääsin opiskeluaikana ensimmäisen kerran järjestöön töihin. Olin parina kesänä nuorten kesäkurssien opettajana Puolangalla ja Joroisissa. Kesäkurssin oppilaana olin ollut joitakin vuosia aiemmin.
Elämä vei etelään ja uudella kotipaikkakunnalla anoppini myötävaikutuksella jatkui harrastustoimintani Haaviston maatalousnaisissa ja myöhemmin kyläyhdistysten yhdistyttyä Karkkilan Maaseutunaisissa. Toiminta oli 1980–2000-luvuilla vilkasta. Järjestimme paljon erilaisia tapahtumia ja kursseja vuosittain, joihin kokoontui runsaasti väkeä. Hoidimme paljon erilaisten tilaisuuksien muonituksia.
Pienen hetken olin Uudenmaan maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksessa 1990-luvulla toiminnanjohtajan sijaisena. Se oli sukellus syvemmälle järjestön monipuoliseen toimintaan. Viimeiset 15 vuotta tässä tehtävässä Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksessa olen osallistunut todella monipuolisesti maa- ja kotitalousnaisten toimintaan. Erilaisten kampanjoiden myötä olen saanut olla viemässä työkavereideni kanssa yhteistä tekemistä kentälle. Työhön on mahtunut suunnittelua, koordinointia, raportointia ja koulutuksia. Joku voi kokea, että täältä on patisteltukin, mutta kentältä saatu tieto toiminnasta on tärkeää, jotta voimme kertoa tekemisistämme. On ollut ilo toteuttaa erilaisia tapahtumia, olla mukana isoissa yhteisissä juhlissa, messuilla ja järjestömatkojen vetäjänä. Ruokataustani on tarjonnut mahdollisuuden tehdä tähänkin lehteen ruokaohjeita ja puhua suomalaisen ruoan puolesta. Historiasta kiinnostuneena iloitsen myös kekriperinteen nostamista osaksi toimintaamme, se on myös työtä suomalaisen ruoan puolesta. Työ järjestössä on tarjonnut edustuksia yhteistyötahojen kanssa. Yhdeksi läheiseksi asiaksi ovat tulleet varautumis- ja turvallisuusasiat. Riittämättömyys on myös tuttua järjestötyössä, työ ei tekemällä lopu. Toisinaan olisi tarvittu lakimiehen taitoja yhdistysasioiden hoitoon.
Maa- ja kotitalousnaiset on vaikuttanut elämääni hyvin suuresti niin työnä, luottamustoimissa kuin harrastuksena. Syyskuussa jään eläkkeelle ja siirryn Maa- ja kotitalousnaisten harrastajaksi Karkkilan ja Metropolin yhdistyksiin. Parasta työssäni on ollut kohtaamiset teidän, järjestöväen kanssa. Toivon kaikille maa- ja kotitalousnaisille oikein hyvää jatkoa!
Helena Velin, järjestöpäällikkö Maa- ja kotitalousnaisten Keskus
