Joukko muonituksesta kiinnostuneita naisia pääsi testaamaan kenttäkeittimen käyttöä ja oppimaan muonituksen saloja Lohjan Leppäkorvessa. Päivän tuotoksista nautti lähitietoon väki.
Aurinko pilkahtelee pilvien raosta, mutta kylmä ja puuskainen kevättuuli tekee ilmasta raastavan kylmän. Kolea keli ei kuitenkaan vie intoa muonituskurssin osallistujilta, vaan yksitoista silmäparia katsoo tarkkana, kun ruoka-asiantuntija Suvi Malin esittelee ALFA 50/75 -keittimen päälle laittamista. Käynnissä on Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten muonituskurssi Lohjan Leppäkorvessa.
Kun yhdet kurssilaiset harjoittelevat kaasupolttimen kytkemistä kaasupulloon ja sytyttävät tulen keittimen alle, kuskaavat toiset jo vettä ämpäreillä. Koska tarkoituksena on keittää hernekeittoa 100 hengelle, saavat kurssilaiset kantaakin vettä ämpärikaupalla. Itse keittoon vettä tarvitaan 20 litraa, mutta kenttäkeittimen ulkokattila nielee vettä reilusti. Veden lämmetessä kurssilaiset alkavat pilkkomaan sipulia, säilykelihaa, porkkanoita ja tekemään muita valmisteluita. Kädet käyvät, iloinen puheensorina täyttää ilman ja kaiken keskellä kulkee Suvi seuraamassa työn edistymistä ja jakamassa ohjeita.
Muonituksen tärkeät työvaiheet
Ennen käytännön toimiin ryhtymistä Suvi on pitänyt kurssilaisille alustuksen, jossa on käyty läpi muonituksen perusoppeja. Kurssilla on monia kokeneita kokkaajia, mutta kenttämuonitus on aivan oma taiteenlajinsa. Määrät ovat suuria, ja kun yhtälöön lisätään se, että ruokaa voi joutua tekemään olosuhteissa, joissa ei ole juoksevaa vettä, sähköä, kylmäsäilytystiloja tai muitakaan mukavuuksia, on kokkaus aivan erilaista kuin koti- tai ammattikeittiössä.
”Onnistuneen muonituksen takana on monta työvaihetta: kaluston, välineistön ja raaka-aineiden kuljetus tapahtumapaikalle, väliaikaisvarastointi, esivalmistelut, valmistus ja tarjoilu. Ja kun muonitus on ohi, on jäljellä vielä jäte- ja astiahuolto”, Suvi kertoo.
Kurssilaiset oppivat muuan muassa siitä, miten aineksia kuuluu säilyttää ja millainen vaikutus lämpötilalla on mikrobien toimintaan. Suvi kertoo, että turvallisuuden ja hyvän hygienian takaamiseksi ruoka tarjoillaan erillisistä tarjoiluastioista, jotka pitävät kylmän ruoan kylmänä ja lämpimän kuumana.
”Kun tarjoiluastiat lämmittää etukäteen kuumalla vedellä, niissä pysyy ruoka paremmin lämpimänä”, Suvi vinkkaa. Hän myös neuvoo ottamaan tarjottavasta ruoasta näytteen talteen pakastimeen.
”Jos muonituksen jälkeen ilmenee ongelmia, kuten vatsatautia, voidaan näyte tutkia ja saada puhtaat paperit tarjoilujen suhteen.”
Päivän aikana osallistujien muistiin tarttuu monia käytännön vinkkejä. Muonitustapahtumiin pitää pukeutua vaatteisiin, joihin tuli ei helposti tartu. Työnteon mukavuutta lisää katos, joka sateella pitää kuivana ja helteellä viilentää. Pöllyämätön alusta ja oikeaan suuntaan viettävä ruoanlaittopaikka takaavat sen, että ruoka ja ruoanlaittajat säilyvät pölyttöminä eivätkä jalat ui vesilätäköissä. Oikeanlainen päähine puolestaan pitää hiukset pois ruoasta ja henkilökunnan pään lämpimänä tai viileänä, tarpeen mukaan. Ja kun tarjoiluastiat ovat tarpeeksi tukevia, eivät ne lähde tuulen vietäviksi eikä kuumaa ruokaa kaadu helposti ruokailijoiden päälle.
72 tuntia -oppeja ja lähiruokaa
Koska kotitalouksien omatoiminen varautuminen on tärkeä osa yhteiskunnan resilienssiä, pidettiin kurssipäivän aikana myös 72 tuntia -luento. Toiminnanjohtaja Jenni Kunnaala Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisista esitteli 40-henkiselle yleisölle, mitä kuuluu kotivaraan ja kertoi, kuinka pärjätä häiriötilanteessa ilman sähköä ja juoksevaa vettä.
Luennon päätyttyä yleisö, jossa oli eri-ikäisiä kyläläisiä ja porukkaa kauempaankin, pääsi maistelemaan päivän antia eli perinteistä hernekeittoa, kasvisversiota ja tuoreita sämpylöitä. Lähituottajien tukemiseksi ja huoltovarmuuden ylläpitämiseksi raaka-aineet tulivat läheltä: luomuherneet vieläpä aivan Leppäkorven kylästä, lihasäilykkeet Somerolta ja sämpylöiden jauhot puolestaan Pusulasta.
”Oli mukava tarjota luentoa kuuntelemaan tulleille muonitusruokaa lähiaineksista. Lisäksi kurssilaiset pääsivät harjoittelemaan tarjoilua ja pystyimme välttämään ruokahävikkiä”, Suvi toteaa. Yleisön poistuttua kurssilaiset vielä purkivat muonituskaluston- ja välineet, tiskasivat ja hoitavat muun loppusiivouksen. Vaikka päivä olikin pitkä ja työntäyteinen, suuntasivat kurssilaiset koteja kohti iloisin mielin ja paljon uutta oppineina.
Kävijän kokemuksia: Kenttäkeitin kiinnostaa
Kurssille osallistuneella Virve Räisäsellä on pitkä kokemus ravintola-, catering-, kaupan- ja tapahtuma-aloilta. Hänellä on myös osaamista massojen liikutteluun suurissa kaupallisissa tapahtumissa kuten MM-kisoissa. Sen sijaan joukkomuonitus kenttäolosuhteissa on Virvelle tuntematon ja hyvin kiinnostava aihealue.
”Minua kiinnostaa ymmärtää, millainen prosessi tarvitaan siihen, että voidaan toimia paikoissa, joissa ei ole valmista infraa. Erityisesti mahdollisuus päästä kokeilemaan soppatykkiä houkutti minut muonituskoulutukseen”, Virve kertoo.
Pohjoisesta kotoisin oleva, nykyisin Vantaalla asuva Virve myös arvostaa talkoohenkeä ja toivoo, että sitä ei menetetä nykymaailman menossa.
”Itselläni on tässä elämänvaiheessa aikaa jälleen järjestötoimintaan. Oli mukava saada muonitusoppeja, viettää yhteisöllinen päivä ja myös tutustua Maa- ja kotitalousnaisten toimintaan.”
Muonituskurssi järjestettiin osana MTK:n Säätiön rahoittamaa Varautumalla vahvemmaksi -hanketta. maajakotitalousnaiset.fi/varautumallavahvemmaksi
