Laiduntavat eläimet ovat elintärkeitä perinnebiotooppien hoitajia. Ne tukevat luonnon monimuotoisuutta ja auttavat ylläpitämään perinnemaisemia.
Suomessa perinnebiotoopit eli perinteisen karjatalouden muovaamat kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet on arvioitu äärimmäisen uhanalaisiksi. Viimeisen 50 vuoden aikana näiden kauniiden perinnemaisemien ja luontoamme rikastuttavien elinympäristöjen pinta-alasta on vähentynyt yli 90 prosenttia.
Kun kukkivat kedot ja niityt, valoisat hakamaat ja varjoisat metsälaitumet vähenevät, kutistuu niille vuosisataisen hoidon myötä kehittynyt omaleimainen ja rikas eliölajisto. Moni aiemmin hyvinkin yleinen laji kuten ahomansikka taantuu, lisäksi perinnebiotoopeilla sinnittelee lukuisia uhanalaisia kasvi- ja hyönteislajeja. Perinnebiotoopeilla viihtyvistä hyönteisistä merkittävä osa kuuluu pölyttäjiin tai viljelykasvien tuholaisten luontaisiin torjujiin, joten hyönteiskadolla on merkitystä sillekin, mitä, millaista ja minkä hintaista ruokaa saamme pöytiimme.
Perinnebiotoopit ovat aarreaittoja hyönteissyöjälinnuille. Hyönteisten vähetessä lintujen ruokatarjonta kutistuu. Perinnebiotooppien katoaminen tai niiden laadun heikentyminen muokkaa lintujen elinympäristöä muutenkin. Esimerkiksi rantaniittyjen umpeenkasvu on merkittävimpiä taantumisen syitä rannoilla pesiville lintulajeille.
Perinnebiotooppien hyödyt
Paras tapa ylläpitää perinnebiotooppeja on niiden fyysinen hoitaminen. Hoitomuotona voi olla esimerkiksi niitto tai kulotus, mutta kaikkien tehokkainta on laiduntamisen jatkaminen alueella, jossa siitä on aikaisemmin luovuttu.
Laiduntavat eläimet ovat erinomaisia perinnebiotooppien hoitajia monestakin syystä. Eläinten sorkat rikkovat maaperää, jolloin maassa pesiville pölyttäjille syntyy sopivia pesäpaikkoja. Myös eläinten lanta on tärkeää monille hyönteisille. Luonnonlaidunnusta harjoittajat viljelijät pitävät luonnonlaitumia eläinten terveyden kannalta hyvänä vaihtoehtona. Ja ovathan maisemassa laiduntavat eläimet ilo silmälle ja oleellinen osa maalaismaisemaa sekä kulttuuriperintömme!
Perinnebiotoopit vähenevät rajusti
- Perinnebiotoopit ovat muovautuneet laidunnuksen ja niiton sekä muiden toimenpiteiden kuten puuston harventamisen, ei-toivotun kasvillisuuden poistamisen, tulvittamisen ja kulotuksen seurauksena.
- Perinnebiotooppien maaperää ei viljellä, muokata eikä lannoiteta.
- 1800-luvun lopussa perinnebiotooppeja oli noin 1,8 miljoonaa hehtaaria. Nykyisin tiedossa on noin 45 000 hehtaaria valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaita perinnebiotooppeja, joista hoidossa on noin 31 500 hehtaaria.
- Pinta-alan kutistumisen ja perinnebiotooppien laadun heikentymisen syitä ovat:
- niittyjen muuttaminen pelloiksi
- 1950-luvulta alkanut keinolannoitus ja maatalouden koneistuminen
- 1960-luvulla virinnyt tehomaataloutta edellyttävä maatalouspolitiikka
- kaupungistuminen ja laajat maankäytön muutokset
- avoimien alueiden metsittäminen ja umpeenkasvu
- rehevöityminen ja vieraslajit
- Euroopan unionin maatalouspolitiikan suosima tilakoon kasvu sekä tehokkuus- ja erikoistumisvaatimukset
Suosi tuotteita luonnonlaitumilta
Luonnonlaidunlihalla tarkoitetaan perinnebiotoopeilla ja muilla peltojen ulkopuolisilla luonnonlaitumilla osan vuodesta vapaana laiduntavien eläinten kuten nautojen ja lampaiden lihaa. Laidunkauden aikana eläimiä ei ruokita, vaan ne syövät pelkästään luonnonlaitumella kasvavaa luontaista kasvillisuutta.
Vaikka ei söisi lihaa, voi silti tukea luonnonlaiduntuottajien työtä esimerkiksi suosimalla laadukkaita kotimaisia villa- ja nahkatuotteita. Myös maatilamatkailu perinnebiotooppeja ylläpitävillä tiloilla tukee yrittäjien työtä.
Lähteet: Luonnonlaidunlihan tuottajat ry, Metsähallitus, Ympäristö.fi
