Maisemat muuttuvat, mutta eivät hallitsemattomasti, jos niistä pidetään huolta.
Vanha ja tuore kuva samasta kohteesta näyttää muutokset vuosikymmeninen kuluessa. Tässä artikkelisarjassa kierrämme tutkimassa Suomen kansallismaisemia. Näitä Suomen kansallista identiteettiä kuvastavia maisemia on kaikkiaan 27. Tämä artikkeli Tapiolasta päättää valokuvasarjamme.
Tapiola on yksi maamme urbaaneimmista kansallismaisemista. Se syntyi Hagalundin kartanon maille jo ennen Espoon kaupungin muodostumista. Ensimmäisinä vuosinaan Tapiola oli nähtävyys, jota myös valtiovieraille usein esiteltiin.
Ydin täydentyi 2010-luvulla metron myötä vielä uudella liike- ja asuinrakentamisella.
Kuva: Eetu Sorvali, KAMU Espoon kaupunginmuseo, valokuvat 3372:15, Finna.fi.
Tapiola on yrittäjä, opas ja valtiotieteiden maisteri Mari Anthonille rakas paikka. ”Kasvoin Lehtisaaressa, tuossa aivan lähellä ja Tapiola oli se lintukoto, minne äitini antoi minun pyöräillä myös ihan itsekseni”, Anthoni kertoo. Nyt Tapiola on ollut jo yli 20 vuoden ajan myös hänen kotipaikkansa.
Anthoni on seurannut Tapiolan kehitystä myös aitiopaikalta Espoon kaupunginvaltuutettuna sekä asukasyhdistyksen, Tapiolan Killan aktiivisena jäsenenä. ”Puutarhakaupunkihan rakennettiin täysin yksityisen Asuntosäätiön varoilla – ja sen myötä syntyi itsenäisen Tapiolan henki ja se on säilynyt täällä pitkään”, Mari Anthoni kertoo.
Lapsiperheiden tarpeisiin
Otto-Ivar Meurman kaavoitti Hagalundin alueen ensimmäisen kerran yksityisestä toimeksiannosta 1940-luvun puolivälissä. Merkittävä osa kartanon maista siirtyi Väestöliiton omistukseen 1950-luvun alussa. Tapiolan rakentaminen alkoi kuuden kansalaisjärjestön perustaman Asuntosäätiön johdolla. Säätiön hallituksen puheenjohtajana toiminut Heikki von Hertzen oli keskeinen henkilö puutarhakaupungin syntymisessä ja toteutuksessa. Pääkaupunkiseudulla oli vaikea asuntopula muun muassa kasvavan muuttoliikkeen vuoksi. Keskustojen asuntoalueita ja erityisesti niiden pihoja pidettiin ankeina ja lapsille vahingollisina. Hertzenillä oli unelma toisenlaisesta ympäristöstä, sellaisesta, jossa suunnittelun keskiössä oli perheiden ja lasten huomioinen.
Tapiola rakennettiin osissa. Asuinrakennusten suunnittelijoina olivat useat kuuluisat arkkitehdit, kuten Aulis Blomstedt, Aarne Ervi, Jorma Järvi, Viljo Revell, Kaija ja Heikki Siren sekä Markus Tavio. Omakoti-, rivitalo- ja kerrostaloryhmät sijoitettiin väljästi ja vapaamuotoisesti metsien ja kallioiden katveeseen. Laajat viheralueet jakoivat alueen neljään osaan, mutta myös liittivät samalla Tapiolan eri osat toisiinsa.
Tapiolan turistiemäntien jalanjäljissä
Opiskelujen jälkeen Mari Anthoni oli hyvää vauhtia päätymässä virkauralle, mutta valitsi sitten kuitenkin toisin. Hän päätti osallistua opaskurssilla, se veikin mennessään ja hän ryhtyi yrittäjäksi. ”Olen pienestä lapsesta saakka rakastanut sekä historiaa että tarinoita. Lapsena olin sekä lukutoukka että levoton höpöttäjä. Tässä työssä saan toteuttaa itseäni.”
Tapiolassa hän jatkaa myös sitä työtä, mitä legendaariset Tapiolan turistiemännät tekivät muutama vuosikymmen aiemmin. Turistiemäntiä tarvittiin etenkin puutarhakaupungin ensimmäisinä vuosina, kun uudenlainen vihreä asuin- ja liikealue kiinnosti myös kansainvälisesti. Kielitaitoiset turistiemännät helpottivat virkamiesten tehtävää ja hoitivat ammattitaidolla Tapiolan erikoisuuksiin opastamisen. ”Turistiemäntäjärjestelmää ei oikeastaan koskaan lopetettu, opastajat ovat vain vaihtuneet”, Anthoni kertoo. Hän on kerran itsekin pukeutunut turistiemännän vaaleanvihreään replika-asuun. Se tapahtui Helsingin yleisurheilun MM 2005 -kilpailujen aikaan.
kehitysjohtaja Leena Lahdenvesi-Korhonen, ympäristöneuvos Tapio Heikkilä, valokuvaaja (TaM) Martina Motzbäuchel
Toisintokuva Tapiolan keskusaltaalta näyttää hyvin maiseman muutoksen.
Kulttuurimaisemassa yhdistyy luonto ja laadukas rakennettu ympäristö
Tapiolan maisemassa yhdistyvät kerroksellisesti erilaiset maisemaelementit. ”Minulle rakkaita paikkoja ovat rantaraitti ja sitä ympäröivä luonto. Myös Kulttuurikeskus keskusaltaan äärellä sykähdyttää aina. Se on sekä kaunista että toimivaa rakennettua ympäristöä”, Anthoni kuvailee. Arto Siparin suunnittelema kulttuurikeskus on hänen mielestään juuri esimerkki erityisen onnistuneesta suunnittelusta ja arkkitehtuurista. ”Rakennus on yhtä aikaa arvokas, mutta käytännöllinen. Sitä ei ole rakennettu monumentiksi. Se on täynnä elämää”.
Maisema muuttuu – niityt vaalivat Hagalundin kartanon perintöä
Hagalundin kartanon päärakennus ja siihen liittyviä talousrakennuksia on edelleen olemassa nykyisen Otaniemen alueella, Tapiolan keskustasta itään päin. Tapiolan keskustassakin voi edelleen astia kartanon historiaa, sillä kaupungin laajat niittyalueet Kaskiniitty, Leimuniitty ja Silkkiniitty ovat kaikki kartanon vanhoja niittyjä. Ne ovat tärkeitä virkistysalueita ja oleellinen osa seudun maisemarakennetta. ”Hoidetut niityt ovat nimenomaan muistumia sieltä kartanon ajoilta”, Anthoni iloitsee.
Tapiolan maisema kuitenkin muuttuu. ”Kun keskustaa katsoo keskusaltaan ja Silkkiniityn suuntaan, se ei ole juurikaan muuttunut. Jos katseen kääntää metroaseman suuntaan, muutos on valtava.” Anthoni pitää seudun täydennysrakentumista luonnollisena, mutta kaikki muutos ei kuitenkaan ole hänen mieleensä. Tapiolan suunnittelussa kantavana ajatuksena olivat lapsiperheiden tarpeet, väljyys, luonnonläheisyys ja ajatus siitä, että viheralueita ei rakenneta kaupunkiin vaan kaupunki syntyy puiston syleilyyn. Nyt kuitenkin Tapiola tiivistyy voimallisesti ja asuinalueen hintataso nousee. ”Yhä harvemmalla lapsiperheellä on enää mahdollisuutta tänne asettua”, Mari Anthoni pohtii.
Oma surullinen lukunsa on keskusaltaan reunalta löytyvä, huputettu Tapiolan uimahalli. Se on ollut käyttökiellossa pitkään ja Anthoni toivoo, että ratkaisu sen tilanteelle syntyisi pian. Hänellä on myös yksi toive – Espoon laadukas teatteri ansaitsisi hänen mielestään ehdottomasti paremmat toimitilat Tapiolan muiden kulttuurirakenteiden yhteydestä.
Lisätietoa Tapiolasta, Museovirasto, Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt.
Artikkeli on julkaistu lehdessä 8/24
