Keski-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaisten villiyrtti-ilta innosti kasvien monipuoliseen käyttöön. Tärkeintä oli tavata toisia.
Kruununvoudintalolle on kokoontunut kesäkuun alussa kymmenkunta luonnonyrteistä kiinnostunutta. Tapahtumaan osallistuneista Aila Björkgren ja Leena Sulkala ovat myös maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistysaktiiveja. He ovat kuuluneet pitkään kanta-Kokkolan kotitalous- ja puutarhaseuraan: Björkgren yli 30 vuotta, joista viimeiset kymmenkunta vuotta hän on toiminut puheenjohtajana.
”On tärkeää osallistua, kun tapahtumia järjestetään. On mahtavaa, kun nyt pystyy taas järjestää tapahtumia. Korona on pelottanut ja rajoittanut”, Björkgren totesi.
”Ihana nähdä ihmisiä”, tiivisti Sulkala.
Kotiseudulleen paluumuuttanut Sulkala on ollut yhdistysaktiivi 5–6 vuotta.
”Minut houkutteli mukaan puutarhaseurapuoli. On kiva tavata samantyylisiä naisia. Jonkin verran myös retkeilemme sekä kutsusta talkoilemme.”
Yhdistystoimintaa Sulkala luonnehtii vapaamuotoiseksi.
”Talvisin tapaamme pääsääntöisesti kodeissa yleensä kerran kuukaudessa, joskin viime koronan vuoksi on ollut normaalia hiljaisempaa. Käsityötäkin on vähän mukana.”
Retket kiinnostavat
Björkgren on tehnyt elämäntyönsä maatilan emäntänä. Mukaan yhdistystoimintaan häntä pyysi lomittaja.
”Minua kiinnostavat naisten toiminta ja yhdessä oleminen, puutarha ja siihen ja ruokaan liittyvät kurssit sekä retket.”
Impin päivää yhdistysväki vietti merenrannassa Kokkolassa päiväsaunassa. Loppukesän retkisuunnitelmiin kuuluivat Vaasan kupeessa Pohjanmaalla sijaitsevat Stundars, laaja ulkoilmamuseoalue, ja Raippaluodon silta.
Villiyrttejä vanhassa miljöössä
Illan tapaamispaikka, Kruunuvoudintalo on Kokkolan keskustan tuntumassa sijaitseva talo, ja se on kaupungin vanhimpia taloja. Talon vanhin osa on rakennettu vuonna 1667. Kokkola on perustettu vuonna 1620.
Maa- ja kotitalousnaisilla talo oli vuokralla useita vuosia, nyt siellä on uusi ravintolatoimija.
Maistiaisten jälkeen ruoka- ja ravitsemusasiantuntija Niina Vihelä sekä maisema- ja ympäristöasiantuntija Anu Ainasoja Keski-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaisista perehdyttivät luonnon antimiin pihalla.
Aluksi Vihelä muistutti, että lapsia on opastettava näyttämään keräämänsä kasvit ensin aikuiselle. Myös jokamiehen oikeudet kerrattiin.
Villiyrttien kohdalla on tärkeää puhua myös mahdollisista haitoista: esimerkiksi apiloissa on maksaa vaurioittavaa kumariinia. Lähes kaikkia yrttejä voi pakastaa, kunhan ne ensin kuivataan tai ryöpätään.”Kun olen itse alkanut harrastaa luonnonyrttejä, olen lähtenyt liikkeelle tutuimmasta, nokkosesta. Käenkaali eli ketunleipä on lempikasvejani. Laitan sitä esimerkiksi juustovoileivän päälle, mikä tekee siitä erityisen maukkaan”, Vihelä vinkkasi.
Rentunruususta eli maitohorsmasta Vihelä on valmistanut siirappia. ”Se oli kitkerää, mutta kauniinväristä.”
Vuohenputki on parhaimmillaan, kun versot ovat vielä vaaleanvihreinä supussa. Vuohenputkea voi käyttää salaateissa, piirakoissa, smoothieissa. ”Olen laittanut vuohenputkea myös makaronimössöön, jossa se upposi myös pojalleni huomaamatta, ja samalla ruoka rikastui.”
Siankärsämön lehdet sopivat erityisen hyvin rasvaisen lihan mausteeksi, kuusenkerkät puolestaan kalan kanssa.
Kurssilaisten joukossa muisteltiin etenkin viininvalmistusta voikukan kukinnoista ennen siirtymistä hortoilemaan. Sana juontaa kreikan kielestä ja tarkoittaa villiyrttejä.
Lähipientareelta kurssilaiset löysivät ainakin nokkosta, käenkaalta ja maitohorsmaa.
”Kiva ilta. Olen harrastanut paljon yrttejä: äskettäin keitin voikukkasiirappia. Se oli samanmakuista kuin täällä maistamamme. Myös nokkosta ja vuohenputkea olen paljon kuivannut. Siirtolapuutarhapalstallani nyin tuon tuosta myös voikukkia, jotka ovat pieninä maukkaimmillaan”, kiteytti Leena Sulkala.
