Hyppää sisältöön

Talvinuottausta Inarijärvellä

Inarijärvestä nousevat Suomen pohjoisimmat muikut. Nuottakuntia on tällä hetkellä enää yksi. Sen muodostaa Ivalojoen rannalla asuva Juha Kyrö kalarenkeineen.

Koppelolaisella Olavi Kyröllä on harrastus, joka ylläpitää jo Kalevalan ajoista tunnettua perinteistä kalanpyyntimenetelmää. Työviikon jälkeen Kyrö suuntaa moottorikelkallaan aamuvarhain Inarijärven muikkuapajille setänsä Juha Kyrön kalarengiksi. Eläköitynyt metsuri Juha Kyrö viettää kesät talvet kalastuksen parissa pysyäkseen aktiivisena.

Talvinuottaus on kalastusmenetelmä, johon kuuluu monia vaiheita. Yksinkertaisimmillaan voidaan sanoa, että jäähän tehdään kaksi leveää avantoa ja niiden väliin jäävältä osuudelta, noin 500–600 metrin pituudelta, vedetään jään alla 240 metriä leveä verkko eli nuotta päästä päähän.

Työvaiheiden yhdistelmää
Nuottauskausi alkaa apajien perustamisella ja jään alle uitettavien apunarujen virityksellä, jossa hyödynnetään muun muassa luolakoiratutkaa. Pimeällä tapahtuvassa uitossa puolestaan käytetään valoa apuna. Näin saadaan viritettyä jään alle naru, jonka avulla nuottaan kiinnitettävät ja sitä vetävät narut lasketaan joka nuottauskerralla uudelleen veteen.

Ennen nuotta vedettiin jään pinnalle käsin, nykyään moottoroidun, varta vasten rakennetun koneiston avulla. Tämän vuoksi nuottaus onnistuukin jopa kahden miehen voimin. Jokainen nuottauskerta sisältää monta työvaihetta, joihin kuuluu esimerkiksi useimmiten jäisten nuottaverkkojen purku nuottakelalta jään pinnalle veteen laskua odottamaan. Lisäksi on avantojen uudelleen aukaisua pakkaspäivien jälkeen moottorisahalla ja jääpalojen nostelua tukkikoukulla.

Oppi Kuusamosta – ja kokemuksesta
Inarijärven nuottaajia opastivat ensimmäisillä kerroilla kuusamolaiset kalastajat vuonna 1986. Jokainen nuottaaja keksii perustekniikoiden lisäksi omat niksinsä töiden helpottamiseksi. Juha Kyröllä näitä tuntuu olevan joka sormelle. Osa talvinuottauksen työvaiheista näyttää ummikon silmään pikkutarkalta ja yksityiskohtaiselta kuten esimerkiksi väliverkon viritys jään alle. Väliverkon tehtävä on ohjastaa muikkusaalis nuotan sisälle ja perälle. Luovalle ongelmanratkaisulle on tilausta myös, jos kaikki ei mene aivan kuten Strömsössä. Kevättalven 2022 viimeisillä nuottauskerroilla koko kalastusmenetelmän keskeisin naru katkeaa. Juha Kyrö ratkaisee ongelman improvisoidulla naaralla, mutta työtuntien määrä kasvaa kyllä suunniteltua pidemmäksi.

Nuottausalueet on rauhoitettu 15. joulukuuta asti ja nuottaus alkaa tämän jälkeen, yleensä tammikuun puolella. Kun apajat on perustettu, laitteistoa ja nuottausta kierrätetään apajien välillä niin, että ne vuoron perään ehtivät rauhoittua ja antavat mahdollisimman hyvän saaliin.

Kalastuksen parissa viettämiensä yli kolmenkymmenen vuoden aikana Juha Kyrö on havainnut muikkukantojen painottuvan Inarijärven eteläosiin. Hyväksi havaituissa apajien sijainneissa on pitäydytty talvi toisensa perään. Muikun saalismäärä kasvaa vaihtelevasti kevättä kohti ja lopulta taas vähenee niin, ettei nuottaa kannata vetää lainkaan. 

Lopulta jäätilanne lopettaa nuottauksen kultakin vuodelta. Kevättalvella viimeiset nuottauskerrat ajoittuivat usein huhtikuun tienoille. Painava kalusto on saatava turvallisesti maihin seuraavaa talvikautta varten. Kesän muikkukannat saavat levätä ja voimistua rauhassa.

Sään ja luonnonvoimien lisäksi nuottaus on riippuvainen paikallisesta kalataloudesta muun muassa kalasatamien käytön muodossa. Kalatalouden rahoituksella on omat haasteena. Rahoittajien niin vaatiessa kalastuksen kestävyys tulisi pystyä todistamaan tieteellisesti.

Lue koko juttu ja katso hyiset kuvat paperilehdestä, Koti ja maaseutu numero 8/23.


Jaa somessa:

Sinua saattaa kiinnostaa

Tilaa Koti ja maaseutu!

Lehti täynnä elämänmakuisia tarinoita, maaseudun iloa, maisemaa ja yrittäjyyttä. Tilaa heti itselle tai ystävälle.

Tilaa lehti

Lukijakilpailu

Osallistu Koti ja maaseutu -lehden lukijakilpailuun ja voita palkintoja!

Osallistu kilpailuun