Kun mökkipaikka on kaukana Lapissa, on kustannustehokasta, että mökillä on useampia käyttäjiä. Eteläpohjalaissisaruksilta yhteisomistaminen on sujunut auvoisasti.
Saunaiho höyryää, kun Mervi Heikkilä pulahtaa viisiasteisen erämaajärven tyyneen syleilyyn mökkirannassaan Sallassa. Vastarannalla siintävät tunturit kumpuilevat tummina. Kirkasvetisen järven pinta näyttää illan kääntyessä yöksi miltei mustalta, mutta uimaan on vielä päästävä.
”Juoksen löylyttelemästä järveen monta kertaa. On ihanan kihelmöivä hetki, kun tulee pois järvestä takaisin saunaan ja heittää ensimmäiset löylyt”, Mervi Heikkilä kuvaa pientä onnen hetkeään mökillään.
Heikkilä osti mökin Sallan erämaamaisemista toissa vuonna. Mökki on hänen ja veljensä yhteinen. Molemmat asuvat Etelä-Pohjanmaalla, eli mökkimatka on 650 kilometriä suuntaansa.
”Siksi me tämän yhdessä hankimmekin. Kun matkaa on paljon, mökki jäisi yhdellä omistajalla liian vähälle käytölle.”
Mökki oli ja ei ollut heräteostos. Lapissa reissanneet ja luonnossa paljon liikkuvat sisarukset olivat jo vuosien ajan puhuneet yhteisen mökin ostosta. Netin Tori-palstalle ilmaantui sopivan oloinen paikka kalaisan järven rannalta, joten ostohousuja soviteltiin heti.
”Emme kumpikaan edes päässeet paikan päälle mökkiä katsomaan. Tuttava Kuusamosta meni puolestamme katsastamaan paikan ja lähetti meille sieltä videokuvaa. Ostopäätös tehtiin pikaisesti.”
Suorituspaineet jäävät kotiin
Kuortaneella asuva Mervi Heikkilä on lasten- ja nuortenkirjailija, kirjastoalan ammattilainen ja pienen luomutilan emäntä. Kotona töiden, koirien ja suomenlampaiden hoidossa sekä marjanviljelyssä on puuhaa sen verran, että irtiottopaikka tuntuu kuin vapahdukselta.
”Sallan mökille meno saa irtautumaan arkihuolista ja töistä. Kun mökki on olemassa, kalenteriin tulee raivattua tilaa lomailuun. Se on myös hyvin tarpeellista yhteistä, suorittamatonta aikaa puolison kanssa. Kotimaatilalla sellaista ei oikein ole, kun tekemättömät työt huutaa joka nurkassa.”
Ensimmäisenä mökkiläisvuotenaan Mervi Heikkilä ennätti Sallan tiluksilleen vain kahdesti, ensin ystäviensä kanssa ja sitten puolisonsa ja koiriensa. Veli perheineen on käyttänyt mökkiä enemmän. Erämaan rauhaan ovat päässeet myös Heikkilän aikuinen tytär puolisoineen.
”Veli on kanakoiraharrastaja, ja hän on liittynyt paikalliseen metsästysseuraan. Minullakin on metsästäjäntutkinto, mutta minulle metsästys on enemmän sitä, että koira ja nainen saavat liikuntaa ja elämyksiä luonnossa. En tiedä vielä, tulenko varsinaisesti metsästämään Sallassa, mutta ehkä sitäkin joku päivä. Kalastus kiinnostaa, lähijärvessä on siikaa ja muikkuakin ja mökillä on savustin. Eräelämän näen ylipäänsä niin, että silloin ihminen on osa luonnon kiertoa. Se on eräänlaista paluuta juurille – ja toki myös eettistä ja ekologista proteiinia täällä pohjolassa.”
Voiko näin fantastista paikkaa ollakaan?
Kun Mervi Heikkilä ensi kerran meni mökilleen, hän häkeltyi. Iso, hieman ruohottunut tontti, jota ympäröi poroaidat, joiden takana höyrysi suo. Pieni, soma mökki takkoineen ja edellisen asukkaan Lappi-somisteineen. Nuotiopaikka, puuliiteri ja täydellinen näkymä järvelle ja sen takana siintäville tuntureille. Vain hieman kaulaa kurkottaen saattaisi nähdä Venäjälle saakka.
”Paikka oli parempi kuin olisin voinut kuvista ja videoista arvata. Vielä tyytyväisempi ja onnellisempi olin, kun olin viettänyt mökkimaisemissa ja lähiluonnossa pari päivää. Mikä rauha! Olisin voinut melkein jäädä sinne pysyvästi saman tien.”
Tulipalo ja elämä yleensä saivat ajattelemaan
Mervi Heikkilä on oppinut nauttimaan elämän pienistä, kauniista hetkistä ja myös ymmärtämään omien arvojensa mukaisen elämän tärkeyden. Yksi iso etappi tätä ymmärrystä kohti oli tulipalo, joka muutama vuosi sitten tuhosi perheen kodin maan tasalle.
”Elämässä voi tapahtua mitä hyvänsä, toki myös mitä hyvänsä hyviä asioita, kun pitää silmänsä auki. Tulipalo oli yksi vastoinkäyminen, mutta luulen, että enemmän ystävien ja tuttujen sairastaminen ja kuolemat ja oma ikääntyminen ovat vaikuttaneet ajatteluuni. Unelmiensa toteutusta ei kannata lykätä. Elämä on tässä ja nyt, huomisesta ei tiedä.”
Lue koko juttu Koti ja maaseutu -lehden paperiversiosta numero 1/24. Mervi Heikkilä on Koti ja maaseutu -lehden uusi kolumnisti vuonna 2024.
