Monelle tulee siitepölystä mieleen vetistävät silmät ja vuotava nenä. Ilman siitepölyä eivät ihmiset ja eläimet kuitenkaan kauaa selviäisi.
Keväthankien aikaan kukkivat leppä ja pähkinäpensaat. Niiden ja roskakasvinakin pidetyn pajun siitepölyn voimin pääsevät kasvuun kesän sadolle elintärkeät pölyttäjäsukupolvet. Kesällä puhkeavat kukkaan koivut, ja muukin kukkaloisto on valloillaan.
Kasvien siitepöly saa aikaan kaiken kasvun. Siitepölyt ovat ennen kaikkea kasvien sukusoluja. Pöly leviää kukan heteiden ponsista etsiytyen lopulta emikukkiin hedelmöittämään kasvia. Siemenet syntyvät hedelmöittyneistä siemenaiheista, ja lopulta kasvit lähtevät kasvuun.
Tuulella vai ilman?
Yksittäinen siitepölyhiukkanen on lajista riippuen kooltaan 20-50 mikrometriä. Niitä on siis oltava tuhansia, miljoonia, jotta näemme esimerkiksi siitepölylauttoja veden pinnalla.
Kasvien pölytysmekanismit ovat erilaisia, ja tämä vaikuttaa myös siitepölyn kokoon ja rakenteeseen. Toiset kasvit pölyttyvät tuulen avulla, toiset tarvitsevat hyönteisiä avuksi. Kun vaikkapa mehiläinen käy kukassa, sen jalkoihin ja karvoihin tarttuu samalla siitepölyä, josta osan se siirtää seuraavaan kukkaan ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan. Lopulta nämä kasvit pölyttyvät ja hedelmöittyvät. Mitä tehokkaampi siitepölyn siirto kasvista toiselle tapahtuu, sen suurempi ja laadukkaampi sato kasvista tulee.
Tuuli sen sijaan levittää siitepölyn sattumanvaraisesti joka paikkaan. Pöly voi lentää tuhansia kilometrejä sopivan virtauksen mukana. Tuulipölytteiset kasvit tuottavatkin enemmän siitepölyä varmistaakseen sattumanvaraisen leviämiskeinonsa osumatarkkuuden.
Jokainen kasvi on kehittänyt siitepölynsä juuri omaan pölytystekniikkaansa sopivaksi. Esimerkiksi tuulipölytteisen kasvin siitepölyllä voi olla rakenteita, joiden avulla se lentää paremmin, tavallaan laskuvarjoja. Hyönteisiä vaativan kasvin siitepöly voi olla tarrautuvaa, jotta se varmasti tarttuu öttiäisen mukaan. Esimerkiksi pajun siitepölyn pinta on verkkomaista ja tarttuu hyönteiseen herkästi.
Värien loistava kirjo
Siitepölyjen värikirjo on huikaiseva. Olemme tottuneet ajattelemaan siitepölyt keltaisina, ehkä valtavien siitepölylauttojen vuoksi.
Vaikka yksittäisen hiukkasen väriä ei erotakaan helposti ilman suurennuslasia, kasaantuneen pölyn värin tunnistaa. Koivun siitepöly maalaa pölähtäessään valkoisen auton keltaiseksi. Puistojen hevoskastanjan siitepöly taas voi loistaa kirkkaanpunaisena. Tämän huomaa etenkin kukassa vierailevasta, verenpunaiseksi värjääntyneestä hyönteisestä.
Ohdakkeessa voi olla violettia ja keltaista siitepölyä ja idänunikossa mustaa. Hyönteisille mieluinen hunajakukka tuottaa lähes sähkönsinistä siitepölyä.
Siitepölyn maailma onkin monimuotoisempi kuin monesti ajattelemmekaan.
JUTTU ON JULKAISTU KOTI JA MAASEUTU NROSSA 4-5/2023
