Saimaan kauniita rantakiviä elävöittävät kivenkuvioiset saimaannorpat. Kannan elpymistä voi pitää ihmeenä. Oikeasti se on vaatinut kovaa työtä ja eri osapuolten sitoutumista.
”Osaatteko hiipiä?”
Yhteinen saimaannorppamme -hankkeen projektipäällikkö Jari Ilmosen ensimmäinen kysymys yllättää norppien laskentaretkelle lähtijät. Helposti ajattelisi bongailevansa norppia vain veneestä käsin. Ilmonen on kuitenkin nähnyt norpan erään saaren rannassa lähellä lähtöpaikkaamme Punkaharjulla. Pääsemme lähelle hiipimällä hiirenhiljaa pienen Saimaan saaren läpi.
Elämän ensimmäinen livenä nähty saimaannorppa on sykähdyttävä kokemus. Kun on kyse nisäkkäästä, joka on lähes kadonnut koko maailmasta, on pakko hiljentyä sen tiedon ääreen, että norpat on saatu suojeltua näinkin hyvin.
Viime talvena syntyi jopa ennätysmäärä kuutteja koko laskentahistorian aikana: pyöreät 100 pörröpalloa. Saimaannorpan kannan koon arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 430-440 yksilöä – tietenkin ainoastaan Saimaalla.
Keväällä sosiaalisempia
Jari Ilmosen työtä on toukokuussa veneillä Saimaalla ja etsiä norppia rantakivien joukosta yhdessä yli 30 muun henkilön kanssa. Työ tehdään keväällä siksi, että silloin aikuiset norpat vaihtavat karvansa ja viihtyvät aurinkoisten kivien päällä. Loppukesästä norppia näkyy vain hyvällä tuurilla.
”Norppa pitää sellaisista kivistä ja kallioista, joihin voi kiivetä nopeasti ylös ja joista pääsee nopeasti alas”, Ilmonen kertoo. Erinomaisen suojavärin omaavia nisäkkäitä on kuitenkin vaikea havaita kivenlohkareilta; kiikarit ovatkin ehdoton työväline norppabongailuun.
Saimaannorpat ovat yleensä erakkoja ja elävät pääosin yksin. ”Keväällä ne kuitenkin viihtyvät paremmin yhdessä. Tai en tiedä viihtyvätkö, ainakin sietävät toisiaan”, Ilmonen sanoo.
Kuinka suurella Saimaalla erakkomaiset norpat sitten löytävät parittelukumppanin? ”Sitä en tiedä. Se tapahtuu vielä jäiden aikaan. Mysteeri”, projektipäällikkö pohtii.
Istukatkin syynätään
Norppien pesäpaikkojen laskenta on tärkeä osa kannanarviointia ja suojelua. ”Pesät lasketaan, kun pesäkinokset alkavat keväällä luhistua”, Ilmonen kertoo. Pesiä laskevat Metsähallituksen, Itä-Suomen yliopiston, WWF:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton työntekijöiden lisäksi kymmenet vapaaehtoiset. Pesistä etsitään merkkejä kuuteista: karvaa ja suuria makuupesiä.
Kinoksissa olevat pesät voivat olla todella huomaamattomia ihmissilmälle. Sen vuoksi Saimaan rannat tulee jättää rauhaan talvisin myös moottoriajoneuvoilla. Viime talvena moottorikelkalla oli ajettu suoraan norpan pesän päältä, vaikka rannoilla ei saisi ajaa norpan pesintäaikaan. ”Onneksi mökkeilykausi ja norppien pesintäkausi osuvat eri ajalle, joten norpat saavat yleensä pesiä rauhassa, lähellä mökkilaitureitakin.”
Norppien kannan hyvinvoinnin arviossa kaikki keinot on otettu käyttöön. Jopa norppien istukoita sukelletaan keväisin pesäpaikkojen läheltä. Sukeltajat löytävät jopa 70 prosenttia tiedettyjen pesäpaikkojen istukoista. ”Joskus ne tosin ehtivät parempiin suihin tai katoavat muuten.”
Tulevaisuudessa keksitään myös uusia keinoja norppien auttamiseksi. Tekoälyn voimin voidaan tehdä tehokkaampaa yksilön tunnistusta turkkikuvioiden perusteella. Tärkeintä on kuitenkin paikallinen suojelu, jotta järvi ja norpat pysyvät elinvoimaisina.
Jari Ilmosen työhön kuuluu runsaasti hankkeen organisointia. Kevään piristävänä työurakkana onkin pesälaskenta ja sukellukset sekä norppien kuvaaminen Norppa-ID-rekisteriin. Se on kuin norppien Facebook. Saimaannorppa pääsee rekisteriin, kun siitä on saatu kuvattua molempien kylkien yksilölliset kuviot.
Saimaa on Suomen suurin järvi, jonka pinta-ala on noin 4400 neliökilometriä. Sirpaleinen järven muoto on saanut saimaannorpat eriytymään toisistaan. On vaikea löytää lisääntymiskumppania, kun välimatkaa ja salmia on paljon välissä. Tämän vuoksi tänä vuonna norppia siirrettiin Saimaan sisällä. Haluttiin varmistaa geneettinen monimuotoisuus.
Keskity norppaan, älä someen
Saimaa ja norpat houkuttelevat myös turisteja. Norppa on tiukasti suojeltu eläin, jota ei saa häiritä. Jos näet norpan, älä turhaan yritä liian lähelle sitä – se pulahtaa äkkiä rantakiveltä veden suojiin. Uteliaimmat yksilöt saattavat sukellella veneen lähelle vierasta katsomaan.
Norppaturismin lisääntyminen Saimaalla lisää kiinnostusta lajiin ja auttaa norpan suojelua mutta voi myös häiritä norppaa, Jari Ilmonen muistuttaa. ”Kuvausturismin kasvu on toki uhka. Matkanjärjestäjillä homma pysyy paremmin hallinnassa ja useimpien kanssa meillä on yhteiset sovitut kestävän norppamatkailun pelisäännöt”, Ilmonen kertoo.
Norpparetkelle kannattaakin lähteä luonto edellä, ei omat somekuvat mielessä. Retken päätteeksi silmissä saattavat vilistä matalat norppakivet. Oliko tuossa norppa? Ei, kivi. Tuolla kyllä liikkuu jokin. Norppa!
Tämän jutun tekemistä on rahoittanut Nestorisäätiö.
