Koti- ja maaseutu -lehden numerossa 7/23 kerrotaan Anne Keben retrokioskista Pohjois-Karjalassa Hammaslahdessa.
”Tämä kukka kestää pakkasenkin. Katso, miten kauniisti nämä sävyt sopivat toisiinsa”, Anne Kebe sommittelee asiakkaansa Pirjo Rädyn kanssa syyskukka-asetelmaa.
Turtiaisen kioskin piha kukkii lokakuussakin. Värikkäät callunat, hopeiset uutuudet ja vihreät havut houkuttelevat ohikulkijan ostoksille. Pirjo Räty on käynyt Turtiaisen kioskilla pikkutytöstä lähtien.
”Kioskilta ostettiin irtokarkkeja, riisipyöröjä ja grilliltä lenkkisämpylöitä”, hän muistelee.
Pirjo Rädyn mielestä kioskilla on merkityksensä nykyaikanakin. ”Jos ei jotain tavaraa mistään muualta löydy, niin täältä sen saa. Kerrankin oli tarve parsinneulasta, ja täältä se viimein löytyi. Kioskilla on hyvä palvelu. Ja Annen munkit ovat hyviä”, Räty korostaa.
Kukkaloiston houkuttelemana Tarja Riikonen ja Arja Ilvonen pistäytyivät onnistuneen karpaloretken jälkeen ostamaan silmäniloa syyspäiviin.
”Usein, kun tästä ohi ajetaan mökille ja kotiin takaisin, käydään kukka- ja munkkiostoksilla. Mukavaa, kun on tällainen paikka olemassa”, naiset kertovat.
Palvelut muuttuvat, kioski pysyy
Anne Kebe aloitti työnsä isänsä Leo Turtiaisen perustamalla kioskilla 14-vuotiaana vuonna 1978. Kesät ja vapaa-aika kuluivat kioskilla tai sieni- tai marjametsässä poimimassa sinne myytävää. Tuolloin kioskilla myytiin elintarvikkeita, olivathan kaupat kiinni sunnuntaisin ja juhlapyhinä. Lisäksi kauppojen aukioloajat olivat nykyistä lyhyemmät.
Kioskilta sai myös grilliannoksia ja sieltä vuokrattiin videoita. Nyt elintarvikkeiden kysyntä on vähentynyt ja Netflix on tehnyt videoista museotavaraa. Grilliannoksille sen sijaan on kysyntää.
Leikkokukat, makeiset, virvoitusjuomat ja jäätelöt ovat aina kuuluneet kioskin valikoimaan ja niitä ostetaan edelleen. Kesällä ja syksyllä marjat menevät nopeasti kaupaksi.
”Tämä on tällainen retrokioski, yli 44 vuotta sitten tämä siirrettiin tähän paikkaan Niittylahdesta. Retrokioskina haluan tämän pitääkin. Myös asiakkaat tuntuvat arvostavan pitkää historiaa.”
Kioskin hyllyiltä löytyykin 1970-luvun tyyliin mitä tahansa, kenkälankkia, suuvettä, shampoota, spriikeitin, sarjakuvia ja cd-levyjä. Hyllyillä on makeisia, keksejä, perunalastuja, kynttilöitä ja lahjatavaraa. Nurkkahuoneessa on kylmiö leikkokukille. Suunnitelmissa on myös grillituotteiden myynnin aloittaminen uudelleen. ”Retrotuotteet sopisivat sinnekin: höyrynakit, nakkisämpylät ja lihapiirakat.”
Anne Kebe on ehtinyt nähdä ja kokea paljon ennen kioskiyrittäjän uraa. Taideopintojen jälkeen hän työskenteli Israelissa. Puoliso on senegalilainen, joten afrikkalainen kulttuuri on tullut tutuksi.
Hetkessä eläjä
Ystävän tyttärelle annettu lupaus johdatti hänet Ahvenanmaalle. ”Lupasin laulaa siellä hänen häissään. Sille tielle jäin neljäksi vuodeksi asumaan saaristoon,” Anne Kebe kertoo nauraen.
”Saaristossa asuminen oli haaste, mutta minä tykkään haasteista. Kun tuli myrsky, niin silloin ei lähdetty mihinkään. Alkoi tuntua, että haluan lisää maata jalkojeni alle ja muutin Turkuun.”
Turussa ja Salossa hän työskenteli Fida-lähetystorilla. Sieltä elämä kuljetti naisen Keski-Suomeen.
Viisi vuotta sitten Anne palasi kotiseudulle sisarensa ja isänsä sairastumisen vuoksi. Kaksi vuotta sitten hän ryhtyi yrittäjäksi jatkamaan isänsä ja veljensä Jarmon työtä.
”Isä halusi, että minä jatkan kioskin pitoa Jarmo jälkeen. Jarmo toimi kioskiyrittäjänä 26 vuotta.”
Lyhyen kesän pitkät päivät
Turtiaisen kioskin varsinainen sesonki alkaa keväällä ennen pääsiäistä ruukkunarsissien tullessa nupulle. Viimeistään silloin Anne avaa kioskin talvitauon jälkeen.
Kesää kohti vauhti kiihtyy, huhtikuulla tulevat orvokit ja toukokuulla kesäkukat ja hyötykasvien taimet.
Kylmiössä on koko ajan leikkokukkia. ”Lakkiaisten ja rippijuhlien alla pitää varautua sesonkiin, että ruusuja riittää kaikille.”
Yrittäjän päivä alkaa aamuseitsemältä, kun hän alustaa munkkitaikinan kohoamaan. Munkit pitää saada valmiiksi ennen kuin kioski aamulla kello kymmenen avataan.
”Teen munkkeja joka päivä. Munkkipossut teen isoäidin reseptin ja mallin mukaan. Niihin tulee omenahilloa sisään.”
Asiakkaat ovat kyselleet myös kahvia munkkien kyytipojaksi. ”Päätin ottaa kesäksi pihalle muutaman pienen pöydän ja tuolin kahvittelua varten. Ihmeen paljon niillä onkin ollut käyttöä. Onhan tämä sellainen kohtaamisen paikka.”
Kesä on vilkasta aikaa, silloin kioskilla käy paljon lomalaisia paikallisten asiakkaiden lisäksi.
Herkällä korvalla ilossa ja surussa
Kioskin asiakaskunta on hyvin vaihteleva koululaisista ikäihmisiin. Koululaiset Voltti Mustonen ja Leevi Alastalo tulivat herkkuostoksille. Tällä kertaa kioskilta löytyi iso limonadipullo.
”Melkein joka viikko käydään täällä herkkuostoksilla. Kioskilla on halvat karkit ja mukava asiakaspalvelu,” pojat perustelevat.
”Olen aina tykännyt asiakaspalvelusta ja asiakkaiden kanssa juttelemisesta. Asiakasta pitää palvella niin, että hänelle tulee hyvä mieli.”
Asiointihetki kioskilla saattaa monelle vanhukselle olla päivän ainoa kontakti. ”Tulin tänne sielunhoitoon,” kertookin eräs iäkäs asiakas, jolla on mieli maassa.
”Aina pitää kuulostella, millä mielellä asiakas on. Onko hän kiireinen ja haluaa päästä nopeasti eteenpäin vai haluaako hän jutella. Teen jonkin verran kukkien sidontatöitä. Joskus asiakas on saattanut juuri menettää rakkaimpansa, silloin virittäydyn asiakkaan tilanteeseen.”
Kylän kehittäjä
Kioskilla Anne Kebellä on näköalapaikka kotitaajamaan, joka aiemmin oli itsenäisen Pyhäselän kunnan keskustaajama ja nykyisin osa Joensuun kaupunkia.
”Haluan lähteä kehittämään tätä kylää.” Anna Kebe toimii monissa paikallisissa yhdistyksissä ja seurakunnassa. Harrastuksena on ollut laulaminen jo nuoresta lähtien. Mutta parhaiten Anna rentoutuu luonnossa.
”Kesällä, kun laitan kioskin kiinni, lähden metsään ja veden äärelle. Siellä kokee luontoelämyksiä, jotka muistan pitkään.”
Tämä juttu on julkaistu Koti ja maaseutu -lehden numerossa 7/2023.
Tilaa lehti ja lue lisää: linkki tilaussivulle.
