Poroerotukset pohjoisimmassa Suomessa

Poronhoitajien intensiivisin aika vuodesta koittaa syys-lokakuussa, kun poroerotukset alkavat. Minkälainen merkitys ja tarkoitus poronhoidolla on sekä kulttuurisesti että elinkeinona pohjoisimmassa Suomessa?

Porojen kokoamista tunturista
Kuva: Ari-Heikki Aikio

Poronhoitoa harjoitetaan paliskunnissa
Poronhoito on yksi saamelaisten perinteisistä elinkeinoista. Suomessa poronhoitoa harjoitetaan paliskunnissa, joita on yhteensä 54. Paliskunnat ovat maantieteellisesti laajoja, paliskunnan aidoilla rajaamia alueita, jolla kyseisen paliskunnan poronomistajien porot laiduntavat ja jossa poroja hoidetaan. Paliskunta on osuuskunnan tavoin toimiva yritys.

Poro on puolivilli eläin. Se elää luonnossa, mutta jokainen poro on jonkun poronhoitajan yksityisomaisuutta. Poronhoidon ammatti on kehittynyt pitkälti luonnonolosuhteiden ja poron luontaisen käytöksen ympärille. Nykyisin siinä hyödynnetään teknologiaa tarpeen mukaan. Esimerkiksi erilaiset moottoriajoneuvot, paikantimet ja dronet ovat osa nykypäivän poronhoitoa.

Poroerotukset vuoden työläintä aikaa
Poronhoitajille vuoden kiireisintä aikaa ovat loppusyksyllä tapahtuvat poroerotukset. Jokaisella paliskunnalla on oma poroerotusaitansa. Poroerotusaita näyttää ulkopuolisen silmään keskellä erämaata olevalta valtavalta labyrintilta, jonka vieressä on lukuisia pieniä mökkejä. Mökit ovat poronhoitajien kämppiä, joita he hyödyntävät tukikohtanaan poroerotustöiden aikana. Valtava labyrintti on kokonaisuus erilaisia isompia ja pienempiä, eri mallisia aitauksia ja aidoin rakennettuja käytäviä, joilla on jokaisella oma tarkoituksensa porojen erotusprosessissa. Nyt pääset tutustumaan Utsjoen alueella sijaitsevan Paistunturin paliskunnan poroerotuksiin.

Porojen kokoaminen
Poroerotukset ajoittuvat useimmiten lokakuulle. Uudet vasat ovat syntyneet toukokuussa ja vaellelleet koko kesän muiden porojen kanssa tuntureilla etsien luonnosta ruokaa. Rykimäaikaan eli porojen kiima-aikaan syyskuussa hirvaat eli urosporot keräävät vaatimia eli naarasporoja pieniin laumoihin eli tokkiin. Poronhoitajat hyödyntävät työssään näitä valmiita porotokkia kootessaan erotusten aikana paliskunnan poroja erotusaidalle. Paistunturin paliskunnassa on noin 6000-7000 aikuista poroa ja lisäksi keväällä syntyneet vasat.
Poronhoitajat kokoavat porot maastosta erotusaidalle noin tuhannen tai kahden tuhannen poron joukko kerrallaan. Apuna suuren poromäärän kokoamisessa ja ajattamisessa kohti erotusaitaa käytetään mönkijöitä, moottorikelkkoja, droneja, paikantimia ja porokoiria. Porojen kokoamista erotusaidalle kutsutaan etoksi. Tuhansien villieläinten siirtäminen kymmenien kilometrien matkan vaatii paljon taitoa ja kokemusta maastossa liikkumisesta sekä ymmärrystä poron käyttäytymisestä.

Porot erotusaitauksessa
Kun sitten tällainen noin tuhannesta porosta koostuva tokka on saatu poroerotusaidan lähettyville, porot ajetaan leveää aitakujaa pitkin suureen katseluaitaan. Sieltä porot ohjataan pienempiin aitoihin, joita kutsutaan esikirnuksi, ja sieltä taas kirnuun, joka on muodoltaan pyöreä aitaus keskellä erotusaitausta. Kirnuun voidaan ottaa kerrallaan muutamasta kymmenestä sataan poroa eli porot ”kirnutaan” perättäisissä ryhmissä. Kirnussa porot vedetään eli napataan kiinni sarvista tunnistettavaksi. Edellisvuonna syntyneet naarasporot, joilla ei ole vielä ole omaa vasaa ja suurisarviset hirvaat tunnistetaan korvamerkin perusteella. Nämä porot lasketaan, annetaan loislääkitys ja päästetään takaisin luontoon kirnuun yhdistyvän yhden sivuaidan kautta.

Muut täysikasvuiset porot vedetään, tunnistetaan korvamerkistä ja jokainen poronomistaja maalaa oman poronsa karvaan omat nimikirjaimensa tai muun tunnistettavan merkin sekä numeroi ne. Toukokuun vasoilla ei vielä ole korvamerkkejä eikä niiden omistajia ole tunnistettu. Näille vasoille laitetaan numerolappu kaulaan. Vasat ja maalilla merkatut porot siirretään takaisin katseluaitaan. Katseluaidassa poronomistajat seuraavat porojen liikkumista ja kirjaavat ylös, millä numerolapulla olevat vasat näyttäisivät seuraavan heidän omistamiaan vaatimia. Näin vasoista voidaan tunnistaa omistajuus. Numerot ilmoitetaan poroisännälle, joka kokoaa tiedot vasojen lukumäärästä ja omistuksista.

Kun kaikki vasat on katseltu, siirrytään kirnuamisen toiseen kierrokseen. Porot siirretään uudelleen isosta katseluaidasta esikirnuihin ja sieltä pienemmissä ryhmissä kirnuun. Tällä toisella kirnuamiskierroksella poronomistajat vetävät omia porojaan, tunnistaen omansa korvamerkistä, kylkeen maalatuista nimikirjaimista tai vasan numerolapusta.
Jokaisen poron kohdalla poronomistaja tekee päätöksen, mitkä porot palaavat takaisin luontoon, mitkä otetaan omaan käyttöön ja mitkä myydään lihateollisuuteen. Erotuksissa kaikki porot kirjataan ylös eli luetaan. Kirnuamisen toinen kierros kestää yleensä koko päivän. Kirnussa käsitellään poroja pienemmissä ryhmissä niin monta, että lopulta kaikki erotusaidalle tuoduista, noin tuhannesta tai kahdestatuhannesta porosta on saatu käsiteltyä.

Kirnuja ja konttoreita
Kirnun ympärillä olevilla aitauksilla ja käytävillä on kaikilla oma tarkoituksensa. Kirnun viereisiä aitauksia kutsutaan konttoreiksi. Suurin niistä on kauppakonttori, jonne vedettäessä laitetaan ne porot, jotka menevät myyntiin lihateollisuuteen. Aitauksessa on heinää ja sen läpi kulkee joki, joten porot saavat sekä syötävää että juotavaa. Porot ovat stressaantuneita jouduttuaan erotusaidalla käytävään prosessiin, ja syöminen on poroille tapa rauhoittua.

Kirnun viereisiä pienempiä konttoreita on sekä yksityisiä että yhteisiä. Omaan yksityiseen konttoriin laitetaan kotiteuraaksi tai muuhun omaan käyttöön tulevat porot. Yhteisiin konttoreihin laitetaan ne porot, jotka palaavat tokissa luontoon. Samaan yhteiskonttoriin voidaan laittaa kaikkien niiden poronomistajien porot, jotka paimennetaan takaisin samalle laidunalueelle.
Kauppakonttorista kulkee aitakäytävä lihateollisuuteen menevien porojen lastauspaikalle. Kauppakonttori-aitaus on rakennettu siten, että poronhoitajat pystyvät lastaamaan poroja rekkoihin pienemmissä erissä. Eläintenkuljetusrekat koostuvat useista pienistä karsinoista, joihin menee kerrallaan 4-8 eläintä. Aiemmin porot teurastettiin jo erotusaidan omalla teurastamolla, mutta nykyään suurin osa kuljetetaan Rovaniemelle isompaan teurastamoon.

Eläinlääkäri mukana koko ajan
Toisen kirnuamisen jälkeen poronhoitajilla on vielä runsaasti työtä jäljellä. Ne porot, jotka palaavat takaisin luontoon, ajatetaan useiden kilometrien päähän erotusaidalta, jotta ne eivät vahingossa kulje takaisin aitauksiin. Kotiteurastukseen valitut porot teurastetaan aidalla olevalla teurastamolla. Poro pyritään hyödyntämään kokonaan. Saamelaisessa perinneruuassa käytetään mm. poron verta ja luuydintä, ja poron sarvet ja nahka voidaan käyttää perinteisissä käsitöissä ja tarve-esineissä, kuten koruissa, kengissä ja porontaljoissa. Erotuksissa on koko ajan mukana eläinlääkäri, joka antaa loislääkityksen kaikille luontoon palaaville poroille ja tarkastaa lihan poroaidan teurastamolla.  Eläinlääkäri tarkastaa myös kaikki lihateollisuuteen lähtevät porot ennen kuljetusta.
Jos keli sallii, osa poronhoitajista lähtee jo lastauksen aikana maastoon kokoamaan seuraavaa yli tuhannen poron ryhmää erotusaidalle. Kokoaminen voi kestää päivästä useampaan päivään, riippuen porojen sijainnista ja keliolosuhteista. Kun uusi tokka on taas erotusaidalla, koko erotusprosessi käydään läpi uudelleen, kunnes mahdollisimman suuri osa paliskunnan poroista on saatu käsiteltyä. Erotukset kestävät kaiken kaikkiaan yli kuukauden, sillä yhden tokan käsittely kokoamisineen vie jopa viikon.

Artikkeli on kirjoitettu Paistunturin Paliskunnan poroisännän Ari-Heikki Aikio luvalla ja konsultoimalla paliskunnan poronhoitajia.
Kirjoitus on alun perin julkaistu suomeksi ja englanniksi Lapland Northin sivuilla blogikirjoituksena lokakuussa 2023

Lisää tietoa poronhoidosta voi lukea esimerkiksi paliskuntain yhdistyksen verkkosivuilta