Kontiaisessa on hiukan koltiaisen vikaa. Se myllää pihanurmikot ja varastoi elävät lierot päät poikkaistuina ruokakomeroonsa. Sokealla myllääjällä on kuitenkin tärkeä rooli maaperän LVI-huollossa.
Myllätty pihamaa ei toki puutarhuria ilahduta. Lumen sulaessa nurmikolta voi paljastua kymmeniä suuria multakekoja. Asialla on ollut todennäköisesti kontiainen (Talpa europaea).
Kontiainen tekee verkostojaan maan alle ja kippaa liian mullan maan pinnalle lapiomaisilla eturaajoillaan. Tunneleista on pidettävä huoli, sillä eläin viettää kesät talvet maan alla. Se eksyy harvoin maan pinnalle.
Maanalainen reviiri voi olla jopa 3 400 m² ja lisääntymiskaudella vielä laajempi. Kontiainen tekee tunneliverkostojaan ympäriinsä ja etsii ruokaa herkällä, kuonossaan olevalla tuntoelimellä. Kontiaisemo saa vuodessa 1–2 poikuetta – maan alle totta kai.
Oman painon verran lieroja
Kontiaisen vuorokausirytmi on omalaatuinen. Se on hereillä ja unessa neljän tunnin sykleissä. Hereillä ollessaan se syö. Ravinto koostuu pääosin lieroista ja muista selkärangattomista. ”Eläin voi syödä vuorokaudessa yli oman painonsa verran lieroja”, kertoo johtava tutkija Otso Huitu Luonnonvarakeskuksesta.
Kontiainen kerää ruokaa myös ahkerasti talvivarastoihinsa. Tapaa voisi pitää hiukan makaaberina: kontiainen puree lieroilta pään poikki mutta jättää ne henkiin, jotta lierot eivät voi paeta ruokavarastosta.
Vaikka kontiainen syö paljon, ei ole huolta, että pihan hyvät matoset loppuisivat. ”Lieroja on maaperässä valtava määrä. Jopa yli 250 yksilöä neliömetrillä”, Huitu muistuttaa.
Ei jyrsi tai järsi
Kontiaisen kekoja tasoitellessa ei tarvitse pelätä myyräkuumetta. ”Sitä aiheuttavaa puumala-virusta levittää vain metsämyyrä. Kontiainen ei ole myyrä ensinkään, vaan päästäinen”, tutkija selventää.
Vaikka multakasat ärsyttävätkin, Huitu muistuttaa, että lajista voi olla pihalla enemmän hyötyä kuin haittaa. ”Kontiainen ei tuhoa kasveja ja voi jopa syödä tuhoeläimiä. Käytävät parantavat maaperän vedenläpäisyä ja hapetusta vähentäen tulvariskiä.”
Tutkija neuvookin suhtautumaan eläimeen kärsivällisyydellä. ”Kannattaa mieltää, että se on osa monimuotoisuutta eikä aiheuta ihmiselle muuta kuin esteettistä haittaa. Kontiaisen esiintyminen on myös indikaattori siitä, että puutarhan maaperäekosysteemi voi hyvin ja siellä on paljon lieroja.”
Rauhoitettu eläin
Kontiainen on rauhoitettu eläin. Sitä ei siis saa tappaa tai häiritä, vaikka se pihapiirissä mylläisikin.
Myös saalistajat välttelevät kontiaista. Se erittää päästäiseläinten tavoin pahaa hajua ja makua, joten se ei maistu monillekaan pedoille. ”Varis- ja petolinnut voivat sen satunnaisesti napata”, Huitu kertoo.
Kontiaisen levinneisyysalue on pääosin eteläisessä Suomessa, talvilämpötilan ja routimisen sanelemana. Laji saattaa kuitenkin levitä kohti pohjoista, jos ilmasto lämpenee. Elinympäristökseen kontiainen tarvitsee isoja, päällystämättömiä viheralueita. ”Rakentaminen ja maankäyttö voivat pirstaloida elintilaa niin, että populaatio ennen pitkää katoaa.”
