Kotikanalan pito on elämäntapa ja etuoikeus. Kanojen maailma on kiehtova ja opettavainen. Moni haaveilee kotikanalasta hyöty mielessään. Ajatus pihan perältä noudetuista tuoreista kananmunista tuntuu kivalta.
Kun hankin ensimmäiset maatiaiskanani, puolet niistä oli vielä kuoriutumatta. Kanalanpitoni alkoi hankkimalla kymmenen tipua ja kymmenen siitosmunaa. Hedelmöittyneet munat laitoin hautomakoneeseen, ja kolmen viikon kuluttua parveni tuplaantui. Katselin monenkirjavan tipuparveni pyrähtelyä kesäisellä nurmikolla ihastuneena. En vielä silloin, viisitoista vuotta sitten, ymmärtänyt, miten suuri rooli kanoilla tulee elämässäni olemaan.
Munia minäkin toki halusin. Hyvällä tuurilla melkein kaikki ensimmäisistä tipuistani osoittautuivat kanoiksi – sukupuolta on vaikea päätellä tipusta, saati munasta – ja elänkin yhä munaomavaraisuudessa.
Nyt kun kanalanpitoa on takana vuosia, tajuan, miten paljon ruokahuoltoa suurempi merkitys kanoilla on arkeeni ollut. Olen tempautunut kanojen maailmaan, oppinut niiden kommunikaatiosta, arvojärjestyksestä, terveydestä ja lempiruuista. Olen kuullut, miten johtajakukko hälyttää parvelle ”ilmahälytyksestä” eli kanahaukasta. Miten eri tavalla se luritteleekaan, kun haluaa kutsua kanasensa ruoka-astialle tai nurmikolta löytäneensä lihavan madon kimppuun. Olen nähnyt, miten pomon paikalta omien poikiensa syrjäyttämä kukko löytää uuden paikkansa parvessa.
Maajussin mindfulnessia
Kun elämä heittelee, haen lohtua kanalasta. Vien kanalan lattialle pienen jakkaran ja istuskelen kotkottajien keskellä. Kanat, nuo pienet dinosaurukset, ovat vangitsevaa seurattavaa. Ne kuopsuttavat, tutkivat, mulkoilevat, lennähtelevät, kotkottavat ja kujertavat sekä touhuavat tauotta koko valveillaoloaikansa. Jos on talvi, tuttavallisimmat kanat rientävät nokkimaan lumet kengistäni. Kaikki valkoinen kiinnostaa niitä, valitettavasti myös styroksi. Kukon kieunta käy korviini, mutta ei kukon omiin. Kukot osaavat kiekuessaan sulkea sisäkorvansa.
Oleskelu kanojen seurassa on avannut minulle kokonaan uuden maailman. Kanoja pidetään tyhminä, mutta se ei ole totta. Ne ovat vain erilaisia. Kanat viestivät toisilleen monipuolisesti. Erilaisia merkkiääniä on parisenkymmentä. Kanoissa on myös persoonia. Joku seuraa ihmistä puutarhatöihin, toinen on ottanut tavakseen kiusoitella kissaa, kolmas haluaa ihmisen pitelevän omenaa, jotta kana saa nokittua hedelmää paremmin.
Todellinen hyöty on henkistä
Kaikkea ei kaupasta saa. Kanojen ilahduttava seura ja opit toisenlajisen arjesta ovat arvokkaampia kuin mikään terapia. On ollut myös ilahduttavaa nähdä, miten kanat ovat rakentaneet lapsen eläinsuhdetta. Eräänä kesänä viisi kukkonuorikkoa ottivat tyttäreni suosikikseen ja hypähtelivät hänen käsivarsilleen ja harteilleen. Lapsen ilahtunutta naurua oli kiva kuunnella.
Lue koko juttu lehden 4-5 paperiversiosta.
Jos kananhoito kiinnostaa, lue lisää: Kirsi Haapamatti: Kiehtovat kotieläimet, Otava 2018.
