Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkönä toiminut Jaana Husu-Kallio ei jäänyt eläkkeellä paikoilleen. Uusi elämänvaihe täyttyy ravihevosista. Sairastettu ihosyöpä uusi elämäntapoja.
Vuosi sitten keväällä Jaana Husu-Kallio jäi eläkkeelle maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikön tehtävästä. Pitkän, kiireisen ja vaikuttavan virkauran jälkeen voisi kuvitella, että vapaat päivät toisivat mukanaan tyhjyyttä. Kaikkea muuta!
”Nyt on helppo olla. Pääsin töistä irti yllättävän nopeasti, ja minulla on hymy herkässä”, hän sanoo leveästi hymyillen.
Eläkkeellä olo on antanut aivan uudenlaisen vapauden tunteen. ”En ole kokenut tällaista sen jälkeen, kun aloitin lapsena koulun. Tämä vapaus on käsittämätöntä”, hän ihmettelee.
Hän kutsuu vaihetta kolmanneksi elämänvaiheekseen. Sen ytimessä ovat luonto ja kulttuuri mutta ennen kaikkea hevoset.
Intoa yhteisestä tekemisestä
Ravihevoset ovat Husu-Kalliolle enemmän kuin pelkkä harrastus – ne ovat intohimo, ilo ja yhteisöllisyyden lähde. Hän on mukana 14 hevosen omistajakimpassa, joissa raviuran ilot ja surut ja talous jaetaan monen omistajan kesken.
”On ihanaa olla osa kimppaa. Ilo on suurempaa yhdessä, ja haasteetkin tuntuvat kevyemmiltä”, hän kuvaa.
Vaikka Husu-Kallio ei aio ryhtyä hevosenkasvattajaksi, haave omasta maatilasta elää vahvana. Hän aikoo muuttaa Helsingistä pois eläkepäivinään ja etsii miehensä kanssa sopivaa maatilaa Etelä-Suomesta.
”Sydän sykkii maaseudulle enemmän kuin kaupungille.”
Syöpä herätti miettimään
Koulutukseltaan Husu-Kallio on eläinlääkäri. Alun perin haaveissa oli kunnaneläinlääkärin ura, mutta elämä vei muihin suuntiin. Ensimmäinen avioliitto johdatti asumaan Upinniemeen, ja ura jatkuikin virkamiehenä lopulta korkeimmalle hallinnon tasolle asti.
”Olen ollut etuoikeutettu. En tekisi mitään toisin. Työuralta ei jäänyt mitään hampaankoloon.” Suomalaiseen erityisosaamiseen löytyy ex-kansliapäälliköltä tulevaisuudessakin vahvaa uskoa.
Eläkkeelle Jaana Husu-Kallio jäi omilla ehdoillaan, silloin kuin itse halusi. Pari vuotta sitten sairastettu melanooma sai hänet myös pohtimaan terveyttään ja elämänlaatuaan uudella tavalla. ”Oli mietittävä, mikä oli järkevää ja mukavaa.”
Syöpä saatiin pois, mutta kontrollit jatkuvat. Elämäntapoja on pitänyt uusia. ”Riskiä uusimisesta ei saa tulla.”
Esimerkiksi purjehdus, joka oli aiemmin rakas harrastus, sai jäädä, koska iho ei saa saada enää aurinkoa.
Bambua ja perennaa
Jaana Husu-Kallio tunnetaan myös innokkaana puutarhaharrastajana. ”Huolehdin siitä, että pihassa kukkii aina jotain.”
Suurella merenrantatontilla kasvaakin tomaatteja, perennoja, hortensioita ja hedelmäpuita. Yksi bambukin kukoistaa muistona Lumi- ja Pyry-pandojen Suomen visiitistä.
Suomalaista maaseutua kiertänyt eläinlääkäri on nähnyt upeita maaseutupihoja täynnä vanhoja perennalajikkeita. Maaseudun autioituessa ja tilojen jäädessä tyhjilleen myös pihat jäävät kasvamaan umpeen. ”Arvottomia taloja on paljon, ja niissä odottaisivat upeiden emäntien rakentamat perennaparatiisit”, hän suree.
Ehkäpä joku näistä maaseutu-unelmista on pian hänen omansa. Haaveena on tietenkin, että siellä olisi kesäisin myös hevosia.
”Mutta tämän kanssa ei ole kiirettä. Eläkeläisellä ei saa olla kiire”, hän toteaa nauraen.
