Tummanpuhuva korppi on Suomessa pesivistä varislinnuista isokokoisin. Yhteiselo ihmisen kanssa ei ole aina ollut sujuvaa, ja vaino oli hävittää koko lajin. Sosiaalinen ja oppivainen lintu pysyy uskollisena puolisolleen kuolemaansa saakka.
Korpilla – tai kaarneella, kuten sitä ennen kutsuttiin – on pohjoisessa perinteessä pääosin kehno maine. Tummapukuista siivekästä pidettiin tuonpuoleisen sanansaattajana, ja pihapiiriin ilmestyneen korpin ajateltiin ennustavan talon asukkaan kuolemaa. ”Korppi on kolmen lemmon lintu, kovottu koan noesta, pantu kaikesta pahasta, nokka pirun kirvehestä”, noituivat muinoin sompiolaiset.
Vihamieliset asenteet ja ajatus korpista riistalintujen pesiä tyhjentävänä haittalintuna nostattivat sitä kohtaan suorastaan vainoa. 1950-luvulla tukevanokkaisia raakkujia oli Suomessa enää runsaat tuhat paria. Vähitellen käsitys linnusta onneksi muuttui. 1990-luvulla korppi rauhoitettiin poronhoitoalueen ulkopuolella, ja kanta on nykyisin elinvoimainen. Korppipareja pesii viisikymmentälukuun verrattuna monikertainen määrä, yli 20 000.
Uskollinen puoliso
Suomessa pesiviä varislintujalajeja on kahdeksan ja korppi on niistä kookkain. Täysikasvuinen korppi saattaa painaa jopa puolitoista kiloa eli suunnilleen yhtä paljon kuin kaksi tai kolme täysikasvuista varista. Toisessa ääripäässä varislintujen heimoa visertelee kuukkeli, jonka paino ei yllä edes sataan grammaan.
Korppi muistuttaa varista, mutta on selvästi isompi ja eri värinen. Variksen höyhenpeitteessä on paljon harmaata, korppi taas kiiltelee metallinhohtovihreän ja -sinivioletin sävyisessä kokomustassa asussa.
Varislintujen tapaan korppi on sosiaalinen ja leikkisä. Varsinkin nuoret linnut viihtyvät parvissa. Haaskalle kutsutaan lajitoverit ja yhdessä ruokaillaan, tehdään temppuja ilmassa ja suitaan höyheniä. Arvojärjestys takaa sujuvan yhdessäolon, mutta äänekkäiltä yhteenotoilta ei silti aina vältytä.
Parvikokoontumisista saattaa löytyä myös puoliso, jonka kanssa pidetään yhtä kuolemaan saakka. Se voi tarkoittaa paria kymmentä vuotta. Korppi pesii rauhallisilla metsämailla ja tuntureilla, mutta vainovuosien jälkeen se on uskaltautunut yhä useammin lähelle ihmistä. Asutuksen liepeiltä saattaa olla takamaita helpompi löytää ruokaa: auton alle jääneitä eläimiä, ruoantähteitä, viljaa ja kalanperkeitä.
Munia korppinaaras pyöräyttää karvoilla, naavalla ja sammalilla pehmustettuun risulinnaan kolmesta kuuteen. Kuoriutuneet poikaset pudottautuvat pesästä pois noin puolentoista kuukauden ikäisinä, mutta senkin jälkeen elämää opetellaan vanhempien valvonnassa. Vasta syksyllä nuoret linnut itsenäistyvät.
Pedon kanssa kimpassa
Kuten muutkin varislinnut, myös korppi on hyvin älykäs. Se oppii nopeasti ja osaa käyttää oppimaansa hyödykseen.
Korppi tulkitsee taitavasti sekä lajitovereiden että muiden eläinten käytöstä. Taito on kätevä esimerkiksi ravinnonhankinnassa, sillä vaikkapa haaska-aterialle pääsee helpommin, kun ymmärtää petojen tekemisiä.
Lapissa onkin entisaikoina uskottu, että jokaisella sudella on oma korppi, sudenkaarne, joka seuraa petoa ja raakkumalla varoittaa sitä aseitten kanssa hiippailevista ihmisistä. Vastapalveluksena susi sitten päästää vahtilintunsa haaskalle herkuttelemaan. Todellista yhteistyötä!
